Sinä talvena Annamari Sipilä sai ostaa jatkuvasti uusia sukkia. Sukkien pohjat kuluivat puhki, kun väsynyt, odottava äiti laahasi jalkojaan. Kengätkin menivät uusiksi useampaan kertaan, kun turvonneet jalat vaativat aina vain isompia jalkineita. Toisin kuin kolmevuotiaan esikoisen kohdalla, raskauspahoinvointi jatkui ja jatkui.
”En ihmetellyt oireitani. Olin väsynyt, kuten kaikki pikkulasten vanhemmat ja omakotitalon rakentajat”, Sipilä muistelee 13 vuoden takaista elämäntilannettaan.
Kun raskaus alkoi olla lopuillaan, neuvolan terveydenhoitaja huolestui. Pienikokoisen, tuolloin 38-vuotiaan Sipilän paino oli noussut melkoisesti ja sydämestä kuului outo ääni. Neuvolalääkäriltä Sipilä sai kuulla, ettei ole ollenkaan tavatonta, että hänen ikäisensä synnyttäjän sydän vähän pomppailee.
”Minulta otettiin terveyskeskuksessa sydänfilmi. Koska se oli kunnossa, sain ohjeeksi jäädä tyynesti odottamaan sovittua keisarileikkausta.”
Vauva tuli terveenä maailmaan, mutta minä tarvitsin välittömästi kuvantamistutkimuksia ja verikokeita.
Synnytyssairaalassa Sipiläkin huolestui. Keisarileikkaus pelotti, sillä hänellä oli ollut jo jonkin aikaa hengenahdistusta ja sydän oli jättänyt lyöntejä väliin. Verenpaine oli vaarallisen alhainen.
”Vauva tuli terveenä maailmaan, mutta minä tarvitsin välittömästi kuvantamistutkimuksia ja verikokeita. Niiden tulokset olivat ikäviä.”
Sydämen vajaatoiminnassa kohoavat proBNP-merkkiaineet olivat korkealla, ja kuvissa ja synnytyksen aikana tehdyssä sydänseurannassa näkyi vakavia muutoksia. Sipilällä oli pitkälle edennyt sydämen vajaatoiminta.
Lue myös: Sydämen vajaatoiminta näkyy verikokeessa
Sydämen vajaatoiminta haittaa elimistön ravinnonsaantia – taustalla usein sydänsairaus
Diagnoosi oli pysäyttävä ja ihmetytti Sipilää. Hän oli sairaanhoitajan työssään hoitanut sydämen vajaatoimintapotilaita, jotka olivat yleensä iäkkäitä, heikkokuntoisia ihmisiä. Hän itse oli nuori, liikunnallinen, terveitä elintapoja noudattava ihminen – sukunsa ainoa vajaatoimintapotilas.
”Sydämen vajaatoiminnassa sydämen kyky pumpata verta ja ravinteita elimistöön heikkenee. Taustalla on usein sydänsairaus. Useimmiten vajaatoiminta kehittyy vasta iäkkäämpänä”, sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri Karri Paavonen kertoo.
Sipilä oli sairastunut raskaudenaikaiseen eli peripartaaliseen kardiomyopatiaan. Sen vuoksi sydän pumppasi synnytyksen lähipäivinä hyvin heikosti. Sydämen vasen kammio oli laajentunut, ja seinämästä oli tullut paperin ohut.
Paavosen mukaan raskaudenaikainen sydämen vajaatoiminta on hyvin harvinainen. Sen esiintyvyys on 1:2 000–1:4 000, eli tila kehittyy korkeintaan yhdelle synnyttäjälle kahdestatuhannesta.
”Raskaudenaikaisen sydämen vajaatoiminnan taustalla lienee elimistön epätarkoituksenmukainen tulehdusreaktio, joka johtaa verisuonten ja sydämen toimintahäiriöön”, Paavonen lisää.
Ennuste oli heikko – imetyslupa tuli vain kahdeksi kuukaudeksi
Sipilää sairaalassa hoitanut lääkäri uskoi, ettei hänen potilaansa palaisi enää työelämään, eikä välttämättä kuntoutuisi lainkaan. Joka viides peripartaalinen kardiomyopatia -tapaus johtaa kuolemaan tai sydämen siirtoon.
”Keskityin vauvaan. Vaikka eläisin vain muutaman kuukauden, halusin antaa vauvalle mahdollisimman hyvän alun elämään”, Sipilä muistelee.
Hän sai luvan imettää vauvaa kaksi kuukautta. Ei enempää, sillä imetys estää lääkehoidon.
Ilman lääkehoitoa oireet pahenivat. Jo vaipanvaihto hengästytti, sydän tykytti ja rintaan sattui.
”Onneksi kuopus oli helppo vauva. Koliikki olisi ollut tuolloin liikaa.”
Aiemmin olin ohjannut ryhmäliikuntaa, nyt jaksoin kävellä korkeintaan 300 metriä.
Sipilä söi beetasalpaaja- ja ACE-estäjälääkkeitä. Niiden tarkoituksena on jarruttaa vajaatoimintaa ja palauttaa sydämen toiminta ennalleen.
Sipilän vointia seurattiin säännöllisesti lääkärin vastaanotolla. Hän sai ohjeeksi huolehtia tasaisesta päivärytmistä ja riittävästä levosta – vauvaperheessä vaikeasti toteutettavista asioista.
”Sairastuminen oli kova paikka. Aiemmin olin ohjannut ryhmäliikuntaa, nyt jaksoin kävellä korkeintaan 300 metriä.”
Lue myös: Tunnista sydämen vajaatoiminta ja hakeudu ajoissa hoitoon
Takaisin jumppatunneille ja työelämään – oireet helpottivat kymmeneksi vuodeksi
Vähitellen lääkkeet auttoivat ja perheen äidin voimat palasivat. Kun kuopus täytti kymmenen kuukautta, Sipilä aloitti työt uudessa työpaikassa, palasi jumppiin ja erosi miehestään.
Osalla sydämen vajaatoimintapotilaista tilanne kohenee ensin lääkityksen ansiosta, mutta alkaa myöhemmin uudestaan heiketä. Sipilän sydän jaksoi kymmenen vuotta, kunnes oireet vähitellen palasivat.
”Siirryin jumpissa eturivistä takariviin ja jätin liikkeitä tekemättä. Vaikka liikunta keveni, aloin kärsiä rytmihäiriöistä.”
Sydän oli arpeutunut kuten pahassa sydäninfarktissa. Arpikudosta ei voi parantaa, mutta oireita voidaan helpottaa. Sipilälle asetettiin sydämentahdistin ja hän sai uuden sakubitriilin ja valsartaanin yhdistelmälääkkeen.
”Toisin kuin lääkäri aikanaan ennusti, käyn kokopäivätyössä. Teen puhelimessa hoidon tarpeen arviointia, mikä on fyysisesti kevyttä.”
Ennustetta on vaikea arvioida hoidon alussa – liike ja lepo hoitavat sydäntä
Paavosen mukaan sydämen vajaatoiminnan ennustetta on vaikea arvioida hoidon alussa. Monilla potilaille tilanne korjaantuu, mutta osalla vajaatoiminta ei reagoi lääkkeisiin tai jopa pahenee.
”Hoidossa keskeistä on hoitaa mahdollisuuksien mukaan taustalla oleva sydämeen vaikuttava sairaus, kuten verenpainetauti.”
Liikunta parantaa sydämen vajaatoiminnan ennustetta. Pahenemisvaiheissa sitä ei suositella.
Emme halua käyttää aikaamme pelkäämällä pahinta, vaan nauttia meille tärkeistä asioista ja luottaa tulevaisuuteen.
Sipilällä raskas liikunta on vaihtunut kevyempiin jumppiin, kävelylenkkeihin ja lukemiseen. Hän kuljettaa lapsia harrastuksiin, leipoo, pelailee ja joskus ratsastaakin heidän kanssaan.
”Tytöt tuntevat vajaatoimintani, sen hoidon, riskit ja rajoitteet. He ymmärtävät, että työpäivän jälkeen äidin pitää antaa levätä ja kerätä voimia.”
Lapset huolehtivat, ettei äiti nostele raskaita taakkoja. He tietävät, ettei hänestä saa kaveria huvipuistolaitteisiin. Lentokentällä turvatarkastus tehdään äidille käsin. Ennen matkaa tytöt kertaavat, mitä tehdä, jos äidille sattuu kohteessa jotain. 15-vuotias tytär osaa elvyttää.
”Emme halua käyttää aikaamme pelkäämällä pahinta, vaan nauttia meille tärkeistä asioista ja luottaa tulevaisuuteen. Viime kesänä perheeseemme tuli uusi jäsen, belgianpaimenkoira Tara.”
