Millaisia riskitekijöitä sydän- ja verisuonitaudeille on, ylilääkäri Vesa Virtanen Tays Sydänsairaalasta?
Tyypillisimpiä riskitekijöitä ovat perinnöllisyys, kohonnut verenpaine, tupakointi, ylipaino, veren korkea kolesterolipitoisuus sekä ravinnon rasvapitoisuus ja rasvan laatu. Sydän- ja verisuonitautien riski kasvaa iän myötä. Tilastollisesti näyttää siltä, että naiset sairastuvat sydän- ja verisuonitauteihin keskimäärin 10 vuotta miehiä myöhemmin. Diabetes lisää huomattavasti riskiä sairastua valtimosairauksiin.
Kuinka suuria riskejä korkea verenpaine ja diabetes ovat?
Molemmat lisäävät merkittävästi riskiä sydän- ja verisuonitautiin sairastumiseen, ja siksi niiden hyvä hoitotasapaino on ensiarvoisen tärkeää. Diabetes esimerkiksi suurentaa aivoinfarktin riskin 2−6-kertaiseksi, ja diabeetikoilla esiintyy huomattavasti muita enemmän valtimosairauksia, joita ovat sepelvaltimotauti, aivovaltimotauti ja alaraajojen valtimotauti.
Kuinka suuri perintötekijöiden merkitys on sydän- ja verisuonitaudeissa?
Verenpainetaudissa ja kakkostyypin diabeteksessa perinnöllisyyden merkitys on huomattava. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sairastumisriskiin voisi itse vaikuttaa. Terveillä elintavoilla, tupakoinnin välttämisellä, normaalipainossa pysymisellä ja liikkumisella voi usein joko estää kokonaan tai vähintäänkin siirtää myöhemmäksi omaa sairastumistaan.
Alttius sepelvaltimotautiin ja korkeaan kolesteroliin kulkee usein suvuittain. Lisäksi on olemassa geenivirheitä, jotka vaikuttavat rasva-aineenvaihduntaan häiritsevästi. Jos kärsii jo nuorena korkeasta kolesterolista, kyse voi olla tästä. Sukurasite voi lisätä myös rytmihäiriöiden ja sydänlihassairauden puhkeamisen riskiä.
Lue myös: Korkea kolesteroli ei oireile – omat arvot saa selville vain mittaamalla
Milloin oma perinnöllisyysriski kannattaa selvittää?
Jos useampi lähisukulainen on sairastunut tai kuollut äkillisesti työikäisenä sydän- tai verisuonisairauteen, asia kannattaa ottaa puheeksi lääkärin kanssa.
Kun mahdollinen sydänsairaus diagnosoidaan ajoissa, esimerkiksi sepelvaltimotautia tai rytmihäiriötä voidaan usein hoitaa lääkityksellä ja elintapaohjauksella, ja tarvittaessa voidaan turvautua toimenpiteisiin.
Miten sairastumisriski selvitetään?
Omaa riskiä sairastua esimerkiksi sydäninfarktiin tai vakavaan aivoverenkiertohäiriöön voi arvioida THL:n FINRISKI-laskurilla.
Jos epäillään suoraan periytyvää sydänsairautta, lääkäri voi kirjoittaa tarvittaessa lähetteen geenitestiin, joka tutkitaan verinäytteestä. Testistä saa lausunnon, jonka merkityksen lääkäri arvioi ottamalla huomioon myös perhetiedot ja potilaan mahdolliset löydökset. On hyvä muistaa, että vaikka sydän- ja verisuonitaudille altistava geenimutaatio löytyisi, sairastuminen ei ole automaattista.
Mitä veriarvot kertovat perinnöllisestä riskistä?
Jos kolesteroliarvot ovat huomattavan korkeat (pahan kolesterolin arvo LDL on yli 5), ne voivat antaa syyn epäillä perinnöllistä rasva-aineenvaihdunnan sairautta eli familiaalista hyperkoleterolemiaa. Näin on varsinkin, jossa suvussa esiintyy sepelvaltimotautia miehillä alle 55-vuotiaana tai naisilla alle 60-vuotiaana.
Kuinka paljon elintavoilla voi pienentää sairastumisriskiä?
Elintavoilla on useimmiten yleistä perinnöllisyyttä suurempi merkitys sydän- ja verisuonitautiin sairastumisessa. Paras teko, jonka voi oman terveytensä eteen tehdä, on välttää tupakointia ja pysytellä normaalipainossa sekä harrastaa liikuntaa säännöllisesti.
Jos esimerkiksi BMI-arvo eli painoindeksi on yli 25 tai naisella vyötärönympärys yli 90 senttimetriä, riski sairastua verisuonitauteihin on suurentunut normaalipainoiseen verrattuna.
Kuinka usein omia arvoja on syytä tarkkailla?
Omia arvoja kannattaa seurata vähintään vuosittain, jos tietää kuuluvansa riskiryhmään. Esimerkiksi kolesterolimittauksessa tärkein luku on LDL-kolesteroli eli niin sanottu huono kolesteroli, jonka pitäisi olla alle kolmen, riskiryhmäläisillä tätäkin alhaisempi. HDL-kolesteroli puolestaan kuljettaa kolesterolia pois verisuonten seinämistä ja estää näin verisuonten ahtautumista. HDL-arvon olisi hyvä olla miehillä yli yhden ja naisilla yli 1,2:n. Verenpaineen olisi hyvä olla alle 135/80.
Omat arvot voi testauttaa lääkärissä tai lääkärin kirjoittamalla laboratoriolähetteellä, mutta verenpainetta ja kolesterolia mitataan nykyään myös monissa apteekeissa. Tämän lisäksi kannattaa osallistua yhteiskunnan tarjoamiin terveystarkastuksiin, joihin tulee kutsu tietyn ikäisenä.
Milloin tarvitaan lääkitystä?
Kun arvot eivät elintapamuutoksella normalisoidu. Esimerkiksi korkeasta verenpaineesta kärsivä voi virheellisesti tuudittautua siihen, että koska verenpaine ei vaivaa, ongelmaa ei ole. Tyypillistä on sekin, että ruokavalioon kiinnitetään huomiota hetki, mutta sitten asia jää. Asian sivuuttaminen on kuitenkin vaarallista: esimerkiksi hoitamaton korkea verenpaine lisää aivoverenvuodon ja -infarktin sekä sydäninfarktin riskiä.
Onko luonnostaan korkea kolesteroli vähemmän vaarallinen kuin elintapojen myötä kohonnut kolesteroli?
Näin ei voi sanoa. Useimmilla suomalaisilla on geeniperimänsä takia moniin muihin kansoihin verrattuna keskimääräistä korkeampi kolesteroli. Meillä on myös sukuja, joissa on korkeaa kolesterolia mutta ei silti sepelvaltimotautia. Toisaalta taas on sukuja, joissa on paljon sydän- ja verisuonitauteja, mutta kolesteroli on vain lievästi koholla. Oleellisinta on kiinnittää huomiota omiin elintapoihin ja pyrkiä pitämään kolesteroli aisoissa.
Lue myös: Tavoitteena kolesterolin alentaminen – Millainen ruokavalio auttaa?
Millainen ruokavalio vähentää sairastumisriskiä?
Ruokavalion on hyvä olla monipuolinen ja sisältää runsaasti kasviksia, vihanneksia, riittävästi kuituja, kalaa ja hyviä rasvoja. Suolaa ja kovan rasvan määrää kannattaa vähentää. Terveystuotteiden kanssa on hyvä olla tarkkana: jos vaihtaa esimerkiksi levitettä korkean kolesterolin takia, levitteen määrää ei kannata lisätä, jotta paino pysyy aisoissa. Hyviä vinkkejä sydänystävälliseen ruokavalioon on esimerkiksi Sydänliiton sivuilla.
