Kesken juoksulenkin kännykkä soi. Eva-Maria Strömsholm keskeytti kovatehoisen treeninsä ja vastasi puhelimeen. Toisessa päässä oli opiskelijaterveydenhuollon hoitaja, joka muistutti Eva-Mariaa siitä, että tämä ei ollut vielä käynyt jokaiselle opiskelijalle tarjottavassa terveystarkastuksessa.
Eva-Maria lupasi varata ajan.
Kun lääkäri sitten tunnusteli Eva-Marian vatsaa, hän ihmetteli. Alavatsassa tuntui jotakin outoa, tarvittiin tarkempi tutkimus. Myöhemmin gynekologi katsoi ultraäänellä Eva-Marian munasarjoja. Näytti siltä, että niissä olisi iso kysta.
”Kystalta vaikuttava kasvannainen leikattiin pois Vaasan keskussairaalassa joulun alla 2008. Leikkausnäyte matkasi kirurgilta patologin pöydälle. Siellä diagnoosi muuttui. Kävi ilmi, ettei se mikään kysta ollut, vaan tyyppiä harvinainen munasarjasyöpä, dysgerminooma”, Eva-Maria kertoo.
Leikkauksessa ei havaittu etäpesäkkeitä
Nuorelle aktiiviurheilijalle, elämänsä vedossa olevalle 27-vuotiaalle opiskelijalle syöpäuutinen oli shokki.
”Minut pyydettiin sairaalaan kuulemaan tietoja patologin löydöksistä. Jo ovelta noteerasin lääkärin ilmeen. Se ei tiennyt hyvää.”
Eva-Maria ei muista, miten hän pääsi kotiin.
”Niin järkyttynyt olin. Mietin vain, kuinka kertoisin tästä perheelleni ja ystävilleni. Päätin, että sanon suoraan, mistä on kyse, en ala kiertelemään. Ymmärsin, että tärkeintä oli pitää järki kädessä. Tiesin, että syöpääni voidaan hoitaa, ja luotin siihen, että minulla on mahdollisuus selviytyä”, Eva-Maria, 42, muistelee.
Eva-Maria Strömsholm leikattiin pian joulun jälkeen uudestaan, tällä kertaa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Nyt kirurgi osasi etsiä mahdollisia etäpesäkkeitä. Vaikka niitä ei löytynyt, lääkäri poisti varmuuden vuoksi paikallisia imusolmukkeita ja muun muassa vatsapaidaksi kutsutun vatsanpeitteen kalvon. Sitten hänen tilaansa jäätiin seurailemaan.
”Seuraava kesä meni kilpaillessa. Juoksin kestävyysmatkoja, ja tavoitteenani oli alittaa SM-raja puolimaratonille. Montaa minuuttia siihen aikarajaan ei ollut. Mutta sitten aloin potea sitkeää selkä- ja kylkikipua. Tuumin, että olin harjoitellut liikaa, ja otin pari viikkoa kevyemmin.”
Mutta kipu sen kun yltyi. Eva-Maria lähti tutkimuksiin.
”Vasemmasta munuaisestani löytyi iso etäpesäke. Edessä oli uusi leikkaus, jossa sairas munuainen otettiin pois. Leikkausta seurasi kolmen kuukauden pituinen sytostaattikuuri, jota annosteltiin kaikkiaan 22 kertaa. Hoitaja varoitti minua jo alussa, että juuri kukaan ei ole kestänyt tätä kuuria loppuun. Mutta minä kestin – luultavasti hyvän fysiikkani ansiosta. Vaan kyllä minä meninkin kurjaan kuntoon.”
Toipumisen tielle rankkojen kokemusten kautta
Eva-Marian toipumistarina on hurja. Sytostaattikuurin kestäessä hän makasi vessan lattialla pahoinvointikohtausten kourissa ja kykeni hädin tuskin nielemään. Verisuonet kuivuivat, verinäytteiden ottoon tarvittavaa kanyylia ei oltu sairaalassa saada paikoilleen. Hoitojen aikana Eva-Marian keuhkot romahtivat. Hän sai ilmarinnan, pneumothoraxin, jonka seurauksena hän vietti sairaalassa kaksi viikkoa.
Kun Eva-Maria viimein palasi kotiin, hän oli niin huonossa kunnossa, että hän tarvitsi muiden apua selviytyäkseen yksinkertaisimmistakin arjen toimista.
”Oli päiviä, joina kykenin syömään korkeintaan puolikkaan perunan. Äitini auttoi suihkussa käymisessä. Monia hajuja en sietänyt ollenkaan. Psyykkisesti olin romuna. Olin tokkurainen, itkin paljon. Mietin, että miten pitkään tätä voi edes jaksaa.”
Puoli vuotta vei, ennen kuin Eva-Maria oli siinä kunnossa, että hän jaksoi olla jalkeilla tai edes katsoa TV:tä. Monenlaisia tunteita pyöri päässä.
”Tajusin olevani onnekas, että syöpäni ylipäätään löydettiin. Mitä olisi tapahtunut, jos se olisi saanut levitä pidempään? Toisaalta soimasin itseäni: olin sairastuessani muutamaa vuotta vaille kolmikymppinen, enkä ollut koskaan käynyt gynekologilla. Entä jos olisin käynyt tarkastuksessa vaikkapa kaksivitosena, olisivatko asiani siinä vaiheessa olleet toisin?”
Lue myös: Eijan vatsakipujen syynä oli kohdunkaulan syöpä – ”Haluan elää pelottomasti”
HPV-seulonta etsii merkkejä vain kohdunkaulan syövästä
Professori emerita, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Ulla Puistola Oulun yliopistosta ja OYS:sta kannustaa jokaista naista iästä riippumatta käymään säännöllisesti gynekologin vastaanotolla. Millaisin välein – se riippuu naisen henkilökohtaisesta tilanteesta.
”Nuoremmalla naisella esimerkiksi ehkäisyn tarve ja menetelmät vaihtuvat vuosien kuluessa, ja lääkärissä tulee käytyä noina aikoina ehkä useammin. Toisaalta vaihdevuodet voivat tuoda keski-iässä tarvetta käydä tutkimuksissa kerran vuodessa. Jos nainen on perusterve, sanoisin, että riittää, jos käy gynekologilla vuoden, parin välein, kuitenkin vähintään kerran kolmessa vuodessa”, Puistola havainnollistaa.
Erikoislääkäri muistuttaa, että gynekologisia syöpiä on muitakin kuin kohdunkaulan syöpä. Mitä varhemmin syöpä havaitaan, sitä todennäköisemmin sitä voidaan hoitaa riittävän tehokkaasti.
”Suomessa seulotaan gynekologisista syövistä vain kohdunkaulan syöpää, ja tähän HPV-seulontaan kutsutaan kaikki 30–65-vuotiaat naiset viiden vuoden välein – osa kunnista tarjoaa seulontaa jo 25-vuotiaille. Niihin kannattaa ehdottomasti osallistua, eikä yhtäkään seulontakertaa pidä jättää välistä. Mutta on myös hyvä muistaa, että muita gynekologisia syöpiä HPV-seulonta ei etsi.”
Vuotohäiriöt ja vatsakivut voivat olla syövän oireita
Jos huomaa itsellään gynekologisen syövän oireita, lääkäriin on lähdettävä Puistolan mukaan viivyttelemättä.
”Kohdunkaulan syövän yksi merkki voi olla lievä, verinen ’suttuvuoto’, jota voi ilmaantua vaikkapa vain yhdynnän jälkeen.”
”Esimerkiksi munasarjasyövässä taas ilmaantuu usein tylppää kipua vatsanseudulle, ja vatsa alkaa pömpöttää, kun sinne kertyy nestettä. Munasarjasyöpä on siitä ikävä sairaus, että se havaitaan 70 prosentilla potilaista vasta levinneessä vaiheessa. Noin puolet on elossa viiden vuoden kuluttua tämän syövän löytymisestä.”
Säännölliset tarkastuskäynnit gynekologin luona ovat Puistolan mukaan tarpeen siksikin, että moni gynekologinen syöpä löydetään Eva-Marian tapaan oireettomalta henkilöltä, sattumalöydöksenä.
”Jos naisen sukuhistoriassa on gynekologista syöpää, hän tupakoi, hänellä on todettu polykystiset munasarjat tai hän on vaikeasti ylipainoinen, ovat säännölliset tutkimukset gynekologin vastaanotolla sitäkin tärkeämpiä”, Puistola tähdentää.
Syövän seurauksena alanvaihtoon
Eva-Marian terveys on tätä nykyä hyvällä tolalla. Syöpä näyttää talttuneen. Hänen tilannettaan kontrolloidaan erikoissairaanhoidossa säännöllisesti, ja kaksi kertaa vuodessa hän käy gynekologin tarkastuksessa.
Eva-Maria Strömsholm sanoo menettäneensä syövän seurauksena isoja ja tärkeitä asioita. Urheilu-ura piti jättää, ja samalla hänen oli tehtävä raskas psyykkinen työ sen tosiasian hyväksymisessä, että hän ei voi koskaan saada lasta.
Toisaalta hän sanoo saaneensa syövältä takaisin jotakin sellaista, jota hän ei uskonut saavansa.
”Sairastuessani olin luokanopettaja ja lähes valmis valtiotieteiden maisteri. Syövän seurauksena kouluttauduin sairaanhoitajaksi ja erikoistuin myöhemmin syöpäsairaanhoitajaksi. Alanvaihtoa minulle ehdotti eräs tuttu hoitaja – hänen mielestään minulla olisi paljon annettavaa muille syöpäpotilaille. Annoin ajatuksen muhia rauhassa, ja sitten ajattelin, että miksipä ei.”
Tällä hetkellä Eva-Maria työskentelee Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa.
”Työni antaa minulle valtavasti. Sen ohella toimin aktiivisesti erilaisissa syöpäjärjestöissä. Olen ollut perustamassa Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat ry:tä, sillä koen, että me syövän sairastaneet voimme aidosti tukea muita, gynekologiseen syöpään sairastuneita naisia. Voimme jakaa tietoa näistä syövistä sekä puhua yhdessä vaikeista asioista – mutta yhtä lailla voimme lohduttaa toinen toistamme lämpimin halauksin.”
Lokakuu on Roosa nauha -kuukausi – lue, miten voit auttaa
Lue myös: Syöpädiagnoosi on iso järkytys – mutta apua on tarjolla
sekä: Rintasyöpä voi löytyä sormilla ja katseella – ota rintojen tutkiminen tavaksi
MC-FI-01899
