Milloin on syytä tutkia, mistä luunmurtuma johtuu?
Luunmurtuman syy on aina hyvä kartoittaa. Murtuma voi johtua esimerkiksi onnettomuudesta, urheilutapaturmasta tai pitkäaikaisesta liiallisesta kuormituksesta, jolloin puhutaan rasitusmurtumasta. Etenkin ikääntyneillä murtuman taustalla on usein osteoporoosi, joka haurastuttaa luita. Osteoporoosia on syytä epäillä esimerkiksi silloin, jos murtuma on niin sanotusti vähäenerginen eli murtuma on tullut tavanomaista helpommin. Tästä on kyse esimerkiksi silloin, jos putoaminen tai kaatuminen on ollut varsin pieni ja vähävauhtinen ja tapahtunut alle metrin korkeudelta.
Kuinka yleistä on, että luunmurtuman taustalla on osteoporoosi?
Suomessa tapahtuu arvioiden mukaan vuosittain 30 000–40 000 luunmurtumaa, joissa osasyynä on luuston haurastuminen. Esimerkiksi ikääntyvän naisen lonkkamurtuman takana on lähes aina osteoporoosi, joten ilmiö on varsin yleinen.
Mitkä tekijät altistavat osteoporoosille?
Osteoporoosi on yleinen ikääntyvien sairaus, mutta siitä voivat kärsiä kaikenikäiset naiset ja miehet. Vaihdevuodet ohittaneilla naisilla on merkittävin riski sairastua, sillä estrogeenin määrän vähentyminen vaihdevuosi-iässä kiihdyttää luumassan menetystä. Sairastumiseen vaikuttaa myös perinnöllinen alttius.
Todennäköisyyttä sairastua osteoporoosin lisäävät myös eräät sairaudet, kuten nivelreuma ja diabetes. Lääkehoidoista erityisesti kortisonihoito haurastuttaa luita.
Lue myös: Luukatoa sairastava Helena Paulasto: ”Osteoporoosin kanssa voi opetella elämään”
Miten osteoporoosin mahdollisuus tutkitaan?
Kokenut lääkäri osaa usein epäillä osteoporoosia kokonaistilanteen perusteella tai epäilys voi herätä esimerkiksi röntgenkuvista. Varmuus diagnoosiin saadaan luuntiheysmittauksella. Osteoporoosia epäilevä lääkäri voi joskus myös määrätä potilaalle laboratoriokokeita, joilla voidaan poissulkea esimerkiksi kilpirauhasen tai munuaisten vajaatoiminnan tai suolistosairauksien mahdollisuus.
Miten osteoporoosia voi estää?
Osteoporoosia voi ehkäistä huolehtimalla riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista, syömällä monipuolisesti ja liikkumalla. Erityisen hyvää luustoliikuntaa ovat esimerkiksi tanssiminen ja sauvakävely, mutta tärkeintä on monipuolisuus. Aikuiselle suositellaan kestävyysliikuntaa ainakin 2,5 tuntia viikossa ja kahtena päivänä viikossa lihasvoimaharjoittelua. On kuitenkin hyvä muistaa, että vähäinenkin liikkuminen on parempi kuin ei liikkuisi lainkaan. Osteoporoosin riskiä vähentää myös tupakoimattomuus.
Jokaisen kannattaa pyrkiä omilla valinnoillaan vähentämään osteoporoosin riskiä, sillä sairastumisriskin pienentäminen on helpompaa kuin osteoporoosin hoito.
Mikäli nainen käyttää hormonikorvaushoitoa vaihdevuosioireisiin, saa hän yleensä samalla merkittävän suojan osteoporoosia vastaan, sillä hormonihoito parantaa luuntiheyttä ja ennaltaehkäisee siten murtumia.
Mistä tietää, saako kalsiumia ja D-vitamiinia riittävästi?
Suomalaiset saavat valtaosan kalsiumista maitotuotteista. Omaa kalsiumin saannin riittävyyttä voi arvioida esimerkiksi kalsiumlaskurilla. Mikäli määrä ei ole riittävä tai syö vain vähän tai ei ollenkaan maitotuotteita, kannattaa käyttää kalsiumlisää. Osteoporoosia sairastaville suositellaan yli 1000 mg päivittäistä kalsiumsaantia.
Useimmat suomalaiset tarvitsevat ympärivuotisesti D-vitamiinilisää saavuttaakseen päivittäin yleisesti hyväksytyn D-vitamiinin riittävyyden rajan, joka on yli 50 nmol/l. Vaikka vitamiinivaje ei ole kovin yleistä nykyään, D-vitamiinin määrä voidaan selvittää verikokeella. Erityisen tärkeää tämä on niille, joilla on jo todettu osteoporoosi. Tällöin D-vitamiiniarvon olisi hyvä olla 75–120 nmol/l.
Lue myös: D-vitamiinin puute paljastui rutiinitarkastuksessa – Tean osteoporoosi löytyi lisätutkimuksissa
Pitääkö osteoporoosipotilaan käydä D-vitamiinitason mittauksissa?
Osteoporoosipotilaalle suositellaan käytännössä aina D-vitamiinilisää. Jotta sen määrä on sopiva, potilaalle suositellaan säännöllistä D-vitamiinimittauksessa käymistä. Jos veren D-vitamiinipitoisuus on hyvällä tasolla, seuranta voi olla esimerkiksi vuoden, kahden välein.
Miten osteoporoosia hoidetaan?
Osteoporoosilääkityksen tarve ja kesto arvioidaan yksilöllisesti. Nikamamurtumien yhteydessä se on tarpeellinen useimmiten, lonkkamurtumissa lähes aina. Yksi arvioitava seikka on murtumariski ja toimintakyky. Lääkehoito on paikallaan esimerkiksi silloin, jos riski uuteen kaatumiseen ja murtumaan on suuri.
Jos lääkehoitoon päädytään, sitä on tavallisesti hyvä käyttää ainakin 3−5 vuotta, ja arvioida tilanne sen jälkeen uudestaan. Hoito voi jatkua tarvittaessa koko loppuelämän ajan niin kauan kuin murtumien ehkäisy on mielekästä. Lääkkeitä on sekä suun kautta otettavia että esimerkiksi pistoksia, jotka annetaan puolen vuoden välein.
Miksi osteoporoosi jää toisinaan diagnosoimatta murtumapotilaalta?
Murtuma hoidetaan usein esimerkiksi sairaalan kiirevastaanotolla tai ensiavussa, jolloin keskitytään usein ensi sijassa murtuman hoitamiseen ja kivun lievittämiseen. Potilaan kokonaistilanteen kartoittaminen voi jäädä muun jalkoihin tai lääkäri ei arvioi sitä merkitykselliseksi. Vaikka vastuu asiasta on lääkäreillä, myös potilaan kannattaa tarvittaessa olla aktiivinen ja kysyä vastaanotolla, voiko murtumani taustalla olla osteoporoosi.
Hoitamaton osteoporoosi alentaa merkittävästi toimintakykyä ja esimerkiksi lonkkamurtumat lisäävät kuolleisuutta ja pysyvää toimintakyvyn laskua. On siis sekä yksilön että yhteiskunnan etu, että osteoporoosi diagnosoitaisiin nykyistä paremmin.
Lue myös: Lujat luut vaativat D-vitamiinia ja kalsiumia – varmista niiden saanti
MC-FI-01577
