1. Mikä on riittävä annos D-vitamiinia, tutkija ja lastentautien erikoislääkäri Jenni Rosendahl?

Nykytiedon valossa suomalaisten ravitsemussuositusten mukainen annos on ihan riittävä ja hyvä. Meillähän suositellaan niin lapsille kuin aikuisillekin 10 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä.

Aikuinen voi saada suositusten mukaisen annoksen käyttämällä monipuolisesti D-vitaminoituja maitotuotteita ja rasvalevitteitä sekä syömällä kalaa 2–3 kertaa viikossa. Jos et käytä näitä riittävästi, ruokavaliota kannattaa täydentää 10 mikrogramman D-vitamiinilisällä vuoden pimeimpänä aikana loka-maaliskuussa.

Lasten ja yli 75-vuotiaiden tulisi käyttää D-vitamiinilisää ympäri vuoden. Alle 2-vuotiaille suositellaan 10 mikrogramman D-vitamiinilisää, 2–17-vuotiaille suositus on 7,5 mikrogrammaa. Myös raskaana oleville ja imettäville naisille suositellaan 10 mikrogramman D-vitamiinilisää ympäri vuoden.

75 vuotta täyttäneille suositellaan korkeampaa, 20 mikrogramman D-vitamiinilisää, mikäli henkilö ei käytä runsaasti D-vitaminoituja tuotteita ja kalaa.

Nämä suositukset koskevat kuitenkin terveitä. Esimerkiksi monia perussairauksia sairastavilla D-vitamiinin tarve voi olla isompi.

2. Olisiko suuremmista D-vitamiiniannoksista terveyshyötyä?

Tätä on tutkittu paljon, mutta ylisuurista annoksista ei ole toistaiseksi todettu hyötyä terveydelle.

Jos tutkimukseen on osallistunut henkilöitä, joilla on selvä D-vitamiinin puutos, silloin isommista annoksista on joissain tutkimuksissa todettu terveyshyötyjä. Sen sijaan, kun puutos on saatu korjattua, ei ole juuri näyttöä siitä, että annoksen korottaminen toisi lisähyötyä.

Omassa tutkimuksessamme selvitimme, parantaisiko kolminkertainen D-vitamiiniannos pikkulasten luuston terveyttä tai suojaisiko se infektioilta. Tuloksena oli, että suositeltu 10 mikrogramman annos oli lapsille riittävä, eikä annoksen korottaminen 30 mikrogrammaan vahvistanut lasten luustoa tai vähentänyt infektioita.

3. Voiko D-vitamiinista saada yliannostuksen?

Hyvin korkeista D-vitamiiniannoksista voi saada myrkytysoireita.

Pohjoismaisissa suosituksissa turvallisen D-vitamiinin saannin ylärajana pidetään alle 1-vuotiailla 25 mikrogrammaa, 1–11-vuotiailla 50 mikrogrammaa ja aikuisilla 100 mikrogrammaa päivässä. Korkeiden annosten pitkäaikaisen käytön mahdollisia haittoja ei kuitenkaan tiedetä.

Omassa tutkimuksessamme pikkulapsilla käytettiin 30 mikrogramman D-vitamiiniannosta kahden vuoden ikään saakka, eikä siitä todettu mitään haittaa.

4. Ketkä voivat tarvita suositeltua enemmän D-vitamiinia?

Esimerkiksi MS-tautia, osteoporoosia tai muita perussairauksia sairastavilla tarve voi olla isompi. Myös yksipuolinen ravitsemus, ylipaino tai ravinnon imeytymishäiriöt voivat lisätä D-vitamiinin tarvetta.

Tummaihoisilla D-vitamiinia muodostuu iholla vähemmän kuin muilla. Myös ikääntyminen vähentää iholla muodostuvan D-vitamiinin määrää. D-vitamiinin imeytymisessä voi olla myös yksilöllisiä, perinnöllisiä eroja.

5. Miten voin selvittää, saanko riittävästi D-vitamiinia?

Jos olet terve aikuinen, syöt monipuolisesti ja käytät tarvittaessa talviaikaan D-vitamiinilisää, syytä huoleen ei todennäköisesti ole. Halutessasi voit kuitenkin tarkistaa oman D-vitamiinitasosi verikokeella, joka mittaa 25-hydroksi-D-vitamiinin eli kalsidiolin pitoisuuden veressä.

6. Mitä haittaa D-vitamiinin puutoksesta voi olla?

D-vitamiinin puutos voi lapsilla aiheuttaa riisitautia ja aikuisilla luun pehmenemistä eli osteomalasiaa.

D-vitamiinin puutos on yhdistetty lukuisiin muihinkin sairauksiin, kuten infektioihin, diabetekseen, syöpään, verenkiertotauteihin ja hermoston rappeumatauteihin, tosin tutkimusnäyttö ei ole täysin yksiselitteistä.

Tarkkoja mekanismeja ei vielä tunneta, mutta D-vitamiinilla on todennäköisesti hyvin monia tehtäviä elimistössä. On siis tärkeää huolehtia D-vitamiinin riittävästä saannista erityisesti talvella, jolloin auringonvalo on vähäistä.

7. Liikkeellä on monenmoista väitettä ja mielipidettä D-vitamiinista. Mihin tietoon voi luottaa?

Luotettava terveystieto perustuu tutkimusnäyttöön. Luotettavimpia ovat hyvin tehdyt satunnaistetut kaksoissokkotutkimukset sekä niistä tehdyt meta-analyysit, joihin on yhdistetty systemaattisesti useiden tutkimusten tuloksia.

Tavallisen ihmisen voi olla vaikea arvioida, mikä tutkimus on luotettava ja mikä ei. Kehotankin noudattamaan suomalaisia ravitsemussuosituksia: ne perustuvat varmasti tutkittuun tietoon.