Minne ihmisestä otettu laboratorionäyte matkustaa, sairaalakemisti Christel Pussinen?

Näytteenottopisteestä laboratorionäyte lähtee yleensä analysointiin johonkin isompaan laboratorioon. Näyte pakataan huolella siten, että potilastunnisteet eivät näy pakkauksesta ulospäin ja että näytteet säilyvät hyvänä kuljetuksen ajan. Esimerkiksi talvipakkasilla on huolehdittava sopivasta lämpötilasta, jotta näytteet eivät jäädy.

Mitä näytteelle tapahtuu, kun se saapuu laboratorioon?

Analysoivassa laboratoriossa verinäytteen tavallisin ensivaihe on sentrifugointi eli näytteen erottelu. Usein verestä analysoidaan vain soluton osa, eli plasma tai seerumi.

Analysointilaitteita on erilaisia, ja osa niistä on pitkälle automatisoituja. Automatisoituun laitteeseen asetettua näytettä ei tarvitse kosketella käsin, vaan ne tuottavat vastauksen itsenäisesti. Laite lukee näyteputkeen liimatusta viivakoodista, kenen näyte on kyseessä ja mitä näytteestä pitäisi tutkia.

Laitteen tehtyä työnsä näytteestä saatu tulos siirtyy ensin laboratoriotietojärjestelmään ja sitä kautta potilastietojärjestelmään, josta lääkäri näkee tuloksen.

Miten nopeasti laboratoriotutkimukset valmistuvat?

Analysaattorit ovat yleensä isoja laitteita, jotka pystyvät käsittelemään kerralla suuren määrän näytteitä. Useissa suurissa, keskitetyissä laboratorioissa, kuten HUSLABissa, näytteitä analysoidaan läpi vuorokauden ja myös viikonloppuisin.

Suuri osa näytteistä on analysoitu jo muutamassa tunnissa saapumisesta. Usein siis jo samana tai viimeistään seuraavana päivänä tulos on lääkärin luettavissa ja myös potilaan katsottavissa Kanta-palvelussa. Tällaisia nopeasti valmistuvia tutkimuksia ovat esimerkiksi perusverenkuvatutkimukset tai kolesterolimittaukset.

Aikaa vievä tutkimus on esimerkiksi virtsan bakteeriviljely. Jo tutkimuksen nimi kertoo, että näytteestä on saatava viljelemällä esiin epäiltyjä bakteereita. Bakteerikasvua ei voi nopeuttaa, vaan se vie yleensä muutaman päivän.

Lue myös: Miten tulkita laboratorioarvoja – asiantuntija vastaa

Ovatko kaikki analysoitavaksi saapuvat näytteet samalla viivalla?

Lähtökohtaisesti kyllä, mutta jos lääkäri on pyytänyt tutkimuksen kiireellisenä, se käsitellään muiden näytteiden ohi. Näin on myös silloin, kun tutkittavaksi saapuu sairaalassa olevan potilaan näyte.

Mitä eroa on perusverenkuvalla ja täydellisellä verenkuvalla?

Tutkimusten tärkein ero on, että perusverenkuva ei sisällä valkosolujen erittelyä. Perusverenkuvan tutkimuksessa tutkitaan leukosyyttien eli valkosolujen kokonaismäärä. Jos lääkäri haluaa valkosoluista tarkempaa tietoa diagnoosin ja hoitopäätösten pohjaksi, hän määrää potilaalle täydellisen verenkuvatutkimuksen, jossa valkosolut eritellään tarkemmin eri solutyyppeihin, ja kullekin tyypille määritetään solujen määrä.

Kohonneet valkosolupitoisuudet viestivät yleisimmin kehossa jylläävistä tulehduksista. Hyvin vähäiset valkosolumäärät voivat taas viitata esimerkiksi verisyöpään.

Miksi joihinkin laboratorionäytteisiin tulee vastaukseksi vain kyllä tai ei, mutta useimmissa tutkimuksissa on viitearvot?

Tutkimukset, joihin vastataan kyllä tai ei, ovat niin sanottuja osoitustestejä. Silloin tutkimus on osoittanut, että näytteessä joko on tai ei ole etsittyä asiaa eli analyyttiä. Tällaisia tutkimuksia ovat esimerkiksi raskaustesti tai suolistosyövän seulontatutkimus, jossa ulostenäytteestä etsitään mahdollisia verilöydöksiä.

Yleensä näytteitä analysoitaessa tiedetään normaalit viitevälit eli viitearvot, jotka antavat lääkärille arvokasta tietoa potilaan voinnista. Esimerkiksi jos hemoglobiini on selkeästi viitearvoja matalampi, on potilaan valittamaa väsymystä syytä tutkia tarkemmin.

Lue myös: Ferritiini, transferriini, hemoglobiini… Mitä eri rauta-arvot kertovat?

Miksi ennen laboratoriokoetta pitää joskus paastota?

Ennen verinäytteenottoa nautittu ateria nostaa veren sokeripitoisuutta. Osa laboratoriomäärityksistä on herkkiä näytteen rasvapitoisuudelle. Jos tutkittavan näytteestä löytyy paljon rasvoja, näyte voi olla liian samea, jotta se voitaisiin tutkia luotettavasti.

Tutkimusten viitearvot on useimmiten määritetty paastonäytteitä mittaamalla, minkä takia tarvitaan usein noin 12 tunnin paasto ennen näytteen ottoa.

Voiko joitakin näytteitä tutkia saman tien – ilman lähettämistä isompaan laboratorioon?

Kyllä. Terveysasemilla tai sairaalan yhteydessä olevissa päivystyspisteissä on usein pieniä analysaattoreita, joilla voidaan tutkia nopeasti tiettyjä näytteitä. Yksi esimerkki tällaisista pikatestauksista on C-reaktiivisen proteiinin eli CRP:n mittaus verinäytteestä. Se suurenee selvästi etenkin monissa tulehduksissa ja kudosvaurioissa.

Mitä selvitetään verestä, mitä virtsasta tai ulosteesta?

Se riippuu siitä, mitä näytteestä halutaan tutkia ja mistä kyseistä analyyttiä löytyy elimistöstä. Määrällisesti eniten kaikista laboratorionäytteistä on verinäytteitä.

Hormonipitoisuuksia tutkitaan yleensä vain verestä, koska hormonit kulkevat verenkierrossa. Raskauden osoittaminen on kuitenkin mahdollista sekä verestä että virtsasta, koska raskaushormonia löytyy molemmista.

Virtsasta voidaan tutkia muun muassa virtsateiden tulehduksia ja virtsaan erittyvien aineiden, kuten veren, valkuaisaineiden ja sokereiden, määriä. Ulostenäytteestä tutkitaan esimerkiksi tarttuvien bakteeri- ja virusripulien aiheuttajia sekä suolistosyöpiä.

Minne tutkittu näyte päätyy?

Suurin osa näytteistä hävitetään heti tutkimusta seuraavana päivänä, mutta joitakin näytteitä voidaan säilyttää viikkoja tai kuukausia. Tällaisia ovat esimerkiksi hiv- ja hepatiittinäytteet, sillä niitä voi olla tarpeen tutkia myöhemmin.

On myös näytteitä, jotka pidetään säilössä yli potilaan eliniän. Näitä ovat esimerkiksi tietyt kudoksista otetut koepalat. Niiden säilytysaikaa säätelee laki.

HUSLABissa on käytössä oma biologisen tietosuojajätteen hävityslaitteisto. Yleensä tutkitut näytteet päätyvät ongelmajätteenä Riihimäelle Fortumin jätteenkäsittelykeskukseen, jossa ne hävitetään polttamalla. Näytteiden mukana hävitetään myös potilastunnisteet.

Lue myös: Yksi näyte voi antaa tietoa monesta sairaudesta – biopankit toimivat lääkekehityksen työkaluina

MC-FI-01062