Hae Rosiesta

Nainen pitelee rannettaan sohvalla.
Jaa

Osteoporoosi on usein oireeton − lääkettä ei silti kannata jättää ottamatta

Osteoporoosin hoito vaatii ennen kaikkea pitkäjänteisyyttä, toteaa endokrinologian ja sisätautien erikoislääkäri Anna-Mari Koski Keski-Suomen keskussairaalasta. Lääkkeen ottamista voi motivoida lääkehoidon tehon seuraaminen mittauksilla.

teksti Tiina Laaninen ~ kuvat iStockphoto
asiantuntijana endokrinologian ja sisätautien erikoislääkäri Anna-Mari Koski

Miten osteoporoosi diagnosoidaan?

Ostoporoosi on useimmiten pitkään oireeton, ja siksi se haurastuttaa luita salakavalasti. Ensimmäinen varsinainen merkki voi olla luun murtuma harmittomalta tuntuvan liukastumisen tai kaatumisen yhteydessä. Lääkäri arvioi yleensä viimeistään tällöin osteoporoosin mahdollisuuden. Hän huomioi murtuman lisäksi potilaan iän, perussairaudet ja muun taustan, kuten sukurasitteen. Diagnoosia varten tehdään myös luuntiheysmittaus.

Milloin osteoporoosipotilas tarvitsee lääkehoitoa?

Tärkeintä on arvioida murtumariskiä. Tämän vähentämiseksi osteoporoosipotilas tarvitsee useimmiten lääkehoitoa. Sen sijaan osteoporoosin esiastetta, osteopeniaa, hoidetaan ensisijaisesti hyvillä elintavoilla.

Sekä osteoporoosin että osteopenian hoidossa on tärkeä saada riittävästi kalsiumia ja D-vitamiinia joko ravinnosta tai purkista. Myös proteiinin riittävän saamiseen on kiinnitettävä huomiota. Lisäksi luut tarvitsevat riittävästi rasitusta pysyäkseen lujana. Nämä asiat ovat tärkeitä myös silloin, jos osteoporoosilääkitys on lopetettu.

Mistä osteoporoosi johtuu?

Niin miehet kuin naiset voivat sairastua osteoporoosin monesta eri syystä. Tyypillisiä taustatekijöitä ovat ikääntyminen, perinnöllinen alttius, kortisonin käyttö, syöpähoidot ja perussairaudet, kuten reuma, keliakia tai diabetes.

Yleisintä osteoporoosi on vaihdevuodet ohittaneilla naisilla, joilla estrogeenituotanto on hiipunut, mikä kiihdyttää luiden haurastumista. Jos tietää, että itsellään on riskitekijöitä sairastua osteoporoosiin, oma tilanne kannattaa selvittää viimeistään kuudenkymmenen tietämissä. Osteoporoosi voi oireilla toisinaan luustokipuina tai ryhdin huononemisena. Mikäli pituus lyhenee neljä senttiä tai sitä enemmän, myös se voi olla merkki osteoporoosista.

Lue myös: Näin ehkäiset osteoporoosia – tarkista ruokavaliosi ja liikuntatottumuksesi

Miten omaa sairastumisriskiään voi arvioida?

Omaa murtumariskiään voi arvioida verkossa tehtävällä FRAX-laskurilla (linkki https://www.sheffield.ac.uk/FRAX/tool.aspx?country=22), joka on tehty etenkin ikääntyvien murtumariskin arvioimiseksi. Jos laskuri antaa keltaisen tai punaisen tuloksen, on syytä hakeutua lääkäriin mahdollisen osteoporoosin vuoksi.

Millaisilla lääkkeillä osteoporoosia hoidetaan?

Lääkäri määrää sopivan lääkkeen osteoporoosin vaikeusasteen mukaan. Jos potilaan kalsiumtaso on matala, se on korjattava ennen lääkityksen aloittamista. Lääkitys aloitetaan usein suun kautta kerran viikossa otettavalla tabletilla. Toinen vaihtoehto on ihon alle kuuden kuukauden välein pistettävä lääke. Molemmat lääkkeet estävät luun hajoamista.

Jos osteoporoosi on erityisen hankala tai muut lääkkeet eivät tehoa, osteoporoosiin voidaan määrätä myös lääke, jonka potilas pistää ihonsa alle joka ilta. Tämä lääke estää sekä luun haurastumista että muodostaa uutta luuta.

Millaisia haittavaikutuksia lääkkeillä voi olla?

Suun kautta otettavien luulääkkeiden yleisimmät haittavaikutukset ovat ruoansulatuskanavan ärsytysoireet. Jotta ne olisivat mahdollisimman vähäisiä ja lääke imeytyisi hyvin, lääkkeen ottamisen yhteydessä juodaan vähintään lasillinen vettä, jonka jälkeen vältetään puolen tunnin ajan makuuasentoa. Lääkkeiden käyttöä helpottaa se, että valmisteita ei oteta nykyään päivittäin, vaan kerran viikossa.

Muut sivuvaikutukset, kuten reisiluun atyyppinen murtuma ja leukaluun osteonekroosi, ovat hyvin harvinaisia.

Miksi moni jättää hänelle määrätyt lääkkeet ottamatta?

Osa saattaa pelätä lääkkeiden haittavaikutuksia, jotka ovat kuitenkin harvinaisia. Toinen tyypillinen syy lääkkeiden ottamattomuuteen on se, että osteoporoosi ei useinkaan oireile, eikä potilas tunne itseään sairaaksi. Jos jättää ottamatta lääkkeen, olo ei huonone esimerkiksi kivun ilmaantumisena. Tästä huolimatta lääkitys ei ole turha ja siihen on tärkeä sitoutua, koska lääkityksellä voidaan estää yli 50 % murtumista.

Miten osteoporoosilääkityksen tehoa voidaan seurata laboratoriotutkimuksilla?

Luulääkitys kestää tavallisesti vähintään 3−5-vuotta, toisinaan vuosikymmeniä. Luuston tilannetta on hyvä seurata muutaman vuoden välein luuntiheysmittauksella.

Muutokset luustossa ovat hitaita. Viitteitä lääkityksen tehosta voidaan tarvittaessa kuitenkin arvioida jo muutaman kuukauden lääkityksen jälkeen verikokeella otettavalla B-CTx-arvolla. Se laskee matalaksi, kun lääke alkaa tehota eli estää luun haurastumista. Mikäli potilas käyttää lääkettä, joka vaikuttaa myös luun muodostumiseen eli hänellä on vaikea osteoporoosi, potilaalle tehdään PINP-testi kolmen kuukautta lääkkeen aloittamisesta. Tällöin varmistutaan siitä, että lääke tehoaa.

Endokrinologian ja sisätautien erikoislääkäri Anna-Mari Koski työskentelee Keski-Suomen keskussairaalassa.

 

MC-FI-00183