Miksi vaihdevuodet voivat lisätä virtsatietulehdusten määrää?
Tämä liittyy estrogeeniin eli naissukuhormoniin ja sen vähenemiseen. Vaihdevuosien aikana estrogeenin määrä laskee lähes nollille. Muutos vaikuttaa koko kehoon, mutta erityisesti emättimen ja virtsaputken limakalvoihin. Ne ohenevat. Naisen virtsaputki on lyhyt, vain kolme–neljä senttiä pitkä. Kun estrogeeni ei enää suojaa alapäätä kuten ennen, bakteerien on helpompi kiivetä virtsaputkea pitkin virtsarakkoon. Tulehdusriskiä voivat lisätä myös emättimen pH:n nousu ja bakteeriflooran muuttuminen samantyyppiseksi kuin suolistossa. Tämä johtuu siitä, että maitohappobakteerit eivät pysy hengissä estrogeenittömässä limakalvossa.
Miten virtsatietulehdus oireilee?
Oireet ovat yksilöllisiä ja voivat vaihdella. Suurimmalla osalla esiintyy kirvelyä tai pistelyä virtsatessa. Lisäksi alavatsa voi kipeytyä ja virtaamisen tarve lisääntyä, ei kuitenkaan aina. Joillakin on verta virtsassa. Useimmat tunnistavat tulehdusoireet helposti kerran sairastettuaan.
Lue myös: Unettomuus on yleinen esivaihdevuosien oire
Miten vaihdevuosien virtsatietulehduksia voidaan estää?
Paikallisella estrogeenihoidolla, joka kannattaa aloittaa ennaltaehkäisevästi jo silloin, kun kuukautiset harvenevat tai emätin on kuiva. Viimeistään hoito on suositeltavaa aloittaa, kun ensimmäinen virtsatietulehdus osuu kohdalle. Paikallisten tuotteiden käyttö pitää aloittaa mieluummin liian aikaisin kuin myöhään eli ei vuosia menopaussin jälkeen. Voi nimittäin olla, että estrogeenin vastinmolekyylit ovat tällöin osaltaan jo hävinneet eivätkä valmisteet tehoa enää niin hyvin. Limakalvoista kannattaa muutenkin huolehtia, koska kuivat limakalvot vaikuttavat esimerkiksi seksielämään. Paikallishoitoa voi huoletta jatkaa loppuelämänsä ajan.
Minkälaisia vaihtoehtoja hormonaalisessa paikallishoidossa on?
Yleisin on emätintabletti, jonka vaikutus kestää muutaman päivän. Muita vaihtoehtoja ovat voide, rengas ja puikko. Esimerkiksi emätinvoidetta käytetään ensin muutaman viikon ajan joka ilta ja sen jälkeen ylläpitävästi kaksi–kolme kertaa viikossa. Rengas laitetaan emättimeen, kuten ehkäisyrengas, ja se vaihdetaan kolmen kuukauden välein. Osa valmisteista on resepti- ja osa käsikauppavalmisteita. Tärkeintä on löytää itselleen sopivin vaihtoehto ja tehdä sen käytöstä yhtä lailla rutiini kuin hampaiden pesusta. Jos tulehduksia tulee jatkuvasti paikallishoidosta huolimatta, aloitetaan antibioottiestolääkitys.
Lue myös: Ennenaikaiset vaihdevuodet: ”Vaihdevuoteni alkoivat alle nelikymppisenä”
Mitä muuta kannattaa huomioida, jotta virtsatietulehdus ei iskisi?
Päivän aikana pitää muistaa juoda riittävästi. Näin virtaus virtsateissä pysyy aktiivisena. Juominen myös laimentaa virtsaa, jolloin pöpöt eivät ehdi kasvaa niin hyvin. Jotkut vannovat karpalovalmisteiden nimeen, ja niistä on jonkin verran myös tieteellistä näyttöä. Valmisteita voi halutessaan käyttää. Haittaa ei ole.
Pitääkö infektion takia mennä aina lääkäriin?
Jos virtsatietulehdus on vaivannut aiemmin, riittää soitto terveyskeskukseen tai omalle lääkärille, joka määrää antibioottireseptin. Jos tyypilliset oireet täyttyvät, vaiva voidaan usein hoitaa ilman näytteiden ottoa. Vastaanotolle pitää hakeutua, jos taudinkuvaan liittyy kuumetta tai yleistilan heikkenemistä. Silloin pitää sulkea pois munuaistason tulehdus. Lieviä oireita voi seurata kotona ja hoitaa juomalla riittävästi vettä.
Milloin virtsatieinfektioista kertovia kotitestejä voi hyödyntää?
Testin voi halutessaan tehdä, mutta parasta lääkettä on maalaisjärki. Jos virtsatietulehdus on vaivannut ennen, oireet ovat usein tunnistettavissa. Jos vaiva on uusi, testi ei kerro antibioottiresistenssistä tai siitä, mikä bakteeri infektion aiheuttaa. Mielenrauhan takeeksi testin voi toki tehdä.
Lue myös: Vaihdevuosien monet oireet – milloin FSH-testi kannattaa tehdä?
MC-FI-01514
