Löytyisipä jokin sellainen ”vika”, jonka voisi korjata. Näin Wilma Wahlroos muistaa ajatelleensa usein raskaiden lapsettomuushoitojen aikana. Kun Wilma 34-vuotiaana jätti ehkäisyn pois silloisessa parisuhteessaan, ei hän osannut kuvitella, mitä olisi edessä.
”Kun lasta ei alkanut kuulua, mainitsin hiipivästä huolestani muun asian yhteydessä työterveyslääkärille. Hän neuvoi hakeutumaan lapsettomuushoitoihin, eikä odottamaan liian pitkään – olinhan jo yli kolmekymppinen.”
Lapsettomuushoidot kuljettivat toivosta pettymykseen
Wilma ja hänen ex-puolisonsa hakeutuivat yksityiselle klinikalle lapsettomuuden syyn selvittämiseksi, koska halusivat edetä asiassa mahdollisimman nopeasti.
”Kesäkuussa 2011 saimme diagnoosiksi selittämätön primäärinen hedelmättömyys. Uutinen oli järkytys. Siitä huolimatta syntyi nopeasti toivoa, että voisimme saada apua lapsettomuushoidoista.”
Wilmalle tehtiin inseminaatio saman vuoden syyskuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Joka kerta siemennestenäytteestä erotellut ”parhaat” siittiöt vietiin ohuella katetrilla Wilman kohtuonteloon ovulaation aikaan.
”Kaikki sujui periaatteessa hyvin, mutta lopputulos oli aina pettymys eli en tullut raskaaksi. Joka kerta jaksoimme silti toivoa onnistumista ja toisaalta petyimme joka kerta, kun niin ei käynytkään.”
Elämää lapsettomuushoitojen ehdoilla
Seuraava lapsettomuushoitojen askel alkuvuonna 2012 oli IVF-koeputkihedelmöityshoito. Sitä ennen Wilmalta kerättiin munasoluja munarakkuloista.
”Tämä onnistui hyvin. Minulta kerättiin toistakymmentä munasolua, joista seitsemän hedelmöittyi laboratorio-olosuhteissa. Ensimmäinen munasolun siirto kohtuuni tehtiin heti, muut alkiot pakastettiin.”
Myös nyt toivo raskaudesta ja pettymys kuukautisten alkaessa seurasivat toisiaan.
”Olimme kuin vuoristoradassa, jossa tunteet vaihtelivat äärilaidasta toiseen ja elämä pyöri kuukautiskiertoni ympärillä.”
Elämä alkoi kaventua. Wilma kuvailee miettineensä, ettei voi varata teatteriin lippuja, koska voisi esityksen aikaan olla raskaana ja huonovointinen. Tai ettei voi juoda lasillista viiniä, sillä jos inseminaatio olisi onnistunut, viini voisi olla raskaudelle haitaksi.
”Myös uran suunnitteleminen tuntui hankalalta. Ennen työpaikan vaihtamista pohdin pitkään, miten voisin uutena työntekijänä olla niin paljon poissa töistä, mitä lapsettomuushoidot vaativat.”
Jos seksi ennen lapsitoivetta oli ollut iloista ja vapauttavaa, muuttui se raskaaksi tulon yrittämisen myötä kalenteripainotteiseksi suoritukseksi.
”Lapsettomuushoitoihin pääsy oli sikäli helpottavaa, että enää raskaaksi tuleminen ei ollut kiinni peiton heiluttamisesta.”
Lue myös: Lapsettomuus voi johtua myös miehestä
Selittämätön lapsettomuus on raskas taakka
Wilma sanoo toivoneensa usein, että lapsettomuudelle olisi löytynyt jokin syy, vaikka toisaalta tuntuikin hyvältä, ettei esimerkiksi mitään sairautta löytynyt. Lapsettomuuslääkäri Eero Varilan mukaan tämänkaltainen toive on tyypillinen.
”Noin joka kolmannen tai neljännen lapsettomuuden taustalla on selittämätön tilanne”, Varila sanoo. Hän toteaa tämän olevan usein lasta toivovalle raskain tilanne.
”Ikävänkin tiedon kanssa on helpompi elää kuin epätietoisuudessa. Jos selkeää syytä ei löydy, joudutaan pohtimaan enemmän esimerkiksi sitä, vieläkö yritetään jotakin hoitoa tai onko kyse vain huonosta tuurista kerta toisensa jälkeen.”
Wilma Wahlroos sanoo epätietoisuuden laittaneen parisuhteen koetukselle.
”Parisuhde on kovilla etenkin silloin, jos kumppaneilla on kovin erilaiset tavat käsitellä pettymyksiä. Jos esimerkiksi toinen haluaisi puhua pulputtaa asiasta ja toinen taas vetäytyy ja käsittelisi asiaa mieluummin itsekseen”, Wilma pohtii.
Välillä lapsettomuuden syy selviää hoitojen edetessä
Varilan mukaan lapsettomuus saa usein selityksensä lapsettomuushoitojen aikana – mutta ei aina.
”Lapsettomuushoitojen alussa tehdään yleensä siemennesteanalyysi, varmistetaan munatorvien aukiolo ja selvitetään, tapahtuuko naisen elimistössä ovulaatio ylipäätään. Usein jo näissä tutkimuksissa selviää, miksi lapsettomuus ei ole alkanut niin sanotusti luomusti.”
Joskus vastaus löytyy hoitojen edetessä esimerkiksi alkiodiagnostiikasta.
”Alkiot voivat olla aivan normaalin näköisiä, mutta kun niitä tutkitaan, voikin löytyä poikkeavuuksia, jotka selittävät, ettei alkiolla ole eväitä kehittyä pidemmälle.”
Yleisesti ottaen Varila mainitsee yhä useammin lapsettomuuden taustalla olevan ylipainon tai raskaaksi haluavan iäkkyyden.
”Alle 35-vuotiaan naisen munasoluista ja alkioista noin 70 % on tavallisesti normaaleja. 38 vuoden tietämillä suhdeluku on enää puolet ja yli 40-vuotiailla keskimäärin yksi kolmesta alkiosta on normaali eli sellainen, että raskauden on mahdollista alkaa”, Varila toteaa.
Myös miehen iällä on merkitystä. Varilan mukaan siittiöiden laatu alkaa heiketä merkittävästi yleensä 45 vuoden tietämillä.
”Merkittävä ylipaino taas moninkertaistaa usein ajan, jolloin raskaus sen toivomisesta alkaa. Ylipainoisilla on myös merkittävästi suurempi riski päätyä lapsettomuushoitoihin kuin normaalipainoisilla.”
Lue myös: Sekundäärinen lapsettomuus on luultua yleisempää
Viimeinen yritys saada lapsi
Wilma Wahlroos kävi läpi yhteensä kaksi IVF-hoitokierrosta. Toisellakin kerralla munasolujen kerääminen onnistui ja alkioita saatiin pakkaseen.
”Kun vielä 2014 joulukuussakaan alkionsiirto ei johtanut raskauteen, otimme mieheni kanssa vakavasti puheeksi mahdollisuuden, että jäämme kaksin.”
Wilma kuvailee omien voimiensa olleen lopussa ja molemmista tuntuneen, että hoidot kävivät liian raskaiksi. Vaikka lopullisen lapsettomuuden mahdollisuus kirpaisi, toisaalta moni asia myös helpotti.
”Otin ikään kuin elämäni pois pauselta. Palasin lentoemännän työhöni ja ryhdyin treenaamaan tavoitteellisesti fitness-kilpailuja varten. Jälkikäteen ajatellen purin varmasti osan surustani kovaan harjoitteluun.”
Viimeinen raskaaksi tulemisen yritys Wilmalla ja hänen silloisella kumppanillaan oli syksyllä 2018. Oli tullut aika siirtää viimeinen pakkasessa ollut alkio Wilman kohtuun.
”Vaikka toivoimme edelleen raskautta, emme enää juuri uskoneet sen mahdollisuuteen. En kuitenkaan halunnut, että viimeinen alkio heitetään roskiinkaan.”
Tällä kertaa Wilma ehti iloita yhden päivän positiivisesta raskaustuloksesta.
”Olimme lähdössä lomalle heti koeputkihedelmöityksen jälkeen. Kun tulimme parin viikon päästä kotiin, tein raskaustestin, koska kuukautiseni eivät olleet alkaneet.”
Wilma sai ajan jo seuraavaksi päiväksi lapsettomuusklinikalle, jossa vastassa oli iso pettymys: kyse oli tuulimunaraskaudesta, joka oli keskeytettävä kemiallisesti.
”Keskeytys aiheutti hirveät kivut. Samalla vahvistui ennen viimeistä alkionsiirtoa tekemämme päätös, että lopetamme lapsettomuushoidot.”
Kohti lapsettomuuden hyväksymistä
Wilma sanoo hyväksyneensä lapsettomuutensa järjen tasolla. Toisinaan hän on silti havahtunut jossitteluun, jonka on ainakin osittain aiheuttanut se, ettei syy lapsettomuudelle selvinnyt.
”Kun kuulin hoitojen päättymisen jälkeen esimerkiksi alkioliimasta, mietin, että pitäisikö se vielä kokeilla.”
Wilman parisuhde päättyi muutama vuosi sitten. Myös taloudellisesti toive lapsesta on ollut iso satsaus. Wilma arvioi, että lapsettomuushoitoihin kuluneilla rahoilla olisi pystynyt toteuttamaan unelman safarista Afrikkaan tai tehnyt maailmanympärysmatkan. Hän sanoo myös viime syksynä läpikäymällään masennuksella olevan yhteys lapsettomuuden hyväksymisen prosessiin.
”Kaikesta huolimatta katson valoisin mielin tulevaan. Olen käynyt tukiperhevalmennuksen, toisaalta haaveilen muuttavani asumaan joksikin ajaksi ulkomaille.”
Wilma on mukana myös Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n toiminnassa. Hän sanoo, että vaikka hänelle oli yksi ystävä, jolle puhua prosessin aikana, hän olisi kaivannut vertaistukea ja haluaa antaa sitä siksi toisille.
”Lapsettomuuden kipua on vaikea ymmärtää, jos ei ole joutunut kohtaamaan asiaa. Luulen, että kipu ei häviä kokonaan koskaan, mutta toivon, että vaihdevuosien myötä se helpottaisi.”
Wilma toivoo sensitiivisyyttä myös toisilta ihmisiltä. Hän sanoo, että sen sijaan, että toiseen ihmisen tutustuessa kysytään helposti, onko sinulla lapsia, fiksumpaa olisi kysyä esimerkiksi, keitä kuuluu perheeseesi.
”Itse pystyn jo puhumaan lapsettomuudestani, mutta se ei tarkoita, etteikö asia silti tuntuisi. Lapsettomuutta ei pääse pakoon: kun vanhenen, on kohdattava lapsenlapsettomuus.”
Lue myös: Lapsettomuus on saanut Hannan tuntemaan riittämättömyyttä
MC-FI-01708
