Hae Rosiesta

Jaa

D-vitamiinin saanti auringosta heikkenee syksyllä – milloin arvot kannattaa mitata?

Suomen kesän ja auringon vaikutus D-vitamiinitasoon on yllättävän lyhytaikainen. On hyvä tietää, milloin elimistön D-vitamiinitaso on alhaisimmillaan, jotta se ei pääse enempää laskemaan.

teksti Jaana Kalliokoski ~ kuvat iStockphoto
asiantuntijana lääkäri ja farmakologian emerituspofessori Ilari Paakkari

Paljonko elimistön D-vitamiinitason tulisi olla, farmakologian emeritusprofessori Ilari Paakkari?  Ja miksi puhutaan mieluummin D-vitamiinin tavoite- kuin viitearvoista?

D-vitamiinin viitearvot vaihtelevat suuresti riippuen mittausmenetelmästä, vuodenajasta, väestön asuinpaikan aurinkoisuudesta ja pukeutumiskulttuurin peittävyydestä. Viitearvolla tarkoitetaan laboratoriotutkimuksissa tulosaluetta, joka löydetään 95 prosentilla terveestä väestöstä. Tämä pätee moniin veriarvoihin, kuten esimerkiksi hemoglobiiniin.

D-vitamiinin osalta puhutaan mieluummin tavoitearvosta, jonka yleisen näkemyksen mukaan tulisi olla yli 50 nanomoolia litrassa (nmol/l). Optimaalinen D-vitamiinitaso on noin 100 nmol/l. Osteoporoosipotilaiden tavoitearvoksi mainitaan tavallisesti 75−120 nmol/l.

Alle 50 nmol/l pitoisuuksiin liittyy luustohäiriöitä ja infektioalttiutta. Lumekontrolloidut tutkimukset osoittavat, että alle 25 nmol/l pitoisuuteen liittyy suurentunut hengitysteiden infektion riski – asia, joka kuului aikaisemmin yleisen pikkulasten riisitaudin oireisiin.

Mitä terveyshyötyjä optimaalisesta D-vitamiinitasosta on?

Optimaalisen D-vitamiinipitoisuuden uskotaan vähentävän useiden sairauksien esiintyvyyttä. Näyttö perustuu pitkälti havaintoihin D-vitamiinin saannin ja sairastavuuden yhteydestä.  Esimerkiksi MS-taudin ja paksusuolen syövän esiintyvyys on suurempi pohjoisessa, jossa väestö saa auringosta vähemmän D-vitamiinia kuin aurinkoisessa etelässä. Tämänkaltaisilla tutkimuksilla on toistaiseksi voitu osoittaa D-vitamiinin puutteen liittyvän suurentuneeseen infektioriskiin. Terveysvaikutuksien aukoton osoittaminen edellyttää kuitenkin tutkimusjärjestelyä, jossa vertailuryhmä saisi lume- eli plasebohoitoa ja toinen ryhmä D-vitamiinia.

Eräs perustelu D-vitamiinin optimaalisesta veripitoisuudesta pohjautuu ajatukselle, että se mikä on luonnollista, ei voi olla kovin väärin.

Miten D-vitamiinitaso vaihtelee vuodenaikojen mukaan?

Suomessa D-vitamiinia syntyy ihossa vain touko−syyskuun välisenä aikana − edellyttäen aurinkoisia päiviä ja ihon altistamista auringonvalolle. Käytännössä D-vitamiinia ei synny ihossa silloin, kun UV-indeksi on alle kolme tai kun henkilön varjo auringossa on hänen omaa pituuttaan pidempi.

Jos ei käytä tablettimuotoista D-vitamiinilisää tai vitaminoitua ravintoa, talven aikana arvo voi laskea kesän noin 70 nmol/l tasosta alkukevään alle 50 nmol/l:n tasoon.

D-vitamiinin luonnolliseen biologiaan eivät kuuluu vuoristoratamaiset muutokset vuodenaikojen mukaan. Niillä, jotka asuvat lämpimissä maissa ja altistuvat ympäri vuoden aurinkoon, ei ole vaihteluita D-vitamiinitasoissa. Lämpimissä maissa nuoren henkilön auringolle ympärivuoden altistuva iho tuottaa yli 100 nmol/l D-vitamiinitason.

Suomessa D-vitamiinia syntyy ihossa vain touko−syyskuun välisenä aikana.

Kuinka paljon ihoa pitää altistaa auringolle kesällä D-vitamiinin saamiseksi?

Aurinko on hyväksi iholle niin kauan, kun iho ei punoita. Jos pukeutuu peittävästi, aurinkoa saa vain kasvoihin ja korkeintaan käsivarsiin, mikä ei välttämättä riitä D-vitamiinin saamiseksi. Auringolle pitäisi altistaa vähintään käsivarret, kasvot ja yläruumis, mutta kysymys on annostuksesta, eikä auringossa pidä olla liian pitkään.

Päivän D-vitamiiniannoksen saa auringossa 30−40 minuutissa, eikä sitä tarvita edes joka päivä. Tästä myös iho pitää, sillä D-vitamiini suojelee ihoa, sen rakennetta ja soluja. Sen sijaan itsensä grillaaminen on hölmöä, sillä se altistaa ihosyövälle ja ihon vanhenemiselle.

Suurin osa elimistön D-vitamiinista on peräisin auringosta. Kuitenkin ikääntyneen iho tuottaa vain noin kolmanneksen D-vitamiinia nuorempaan verrattuna. Nykyään korostetaan paljon myös ravinnon vaikutusta, mutta sekään ei pelkästään riitä ikääntyneelle. Näistä syistä ikääntyneille suositellaan 20 mikrogramman D-vitamiinilisää ympäri vuoden, myös kesäisin.

Miten nopeasti aurinkoinen kesä tai keväinen Lapin-loma vaikuttaa D-vitamiinitasoihin?

Muutaman viikon aikana vaaleaihoisen nuoren henkilön D-vitamiinitaso kohoaa auringossa noin 100 nmol/l tasolle. Lapin talviauringon hyödystä on vähemmän tietoa. Lapissa oletettavasti peittävä pukeutuminen estää D-vitamiinin saantia.

Lue myös: Suorituskyky huippuunsa? Liikkujan laboratoriokokeet selvittävät, onko elimistössä kaikki kohdallaan

Miten kauan kesän vaikutus kestää, ennen kuin kannattaa taas turvautua D-vitamiinilisään?

Noin parisen kuukautta, jonka jälkeen on hyvä alkaa nauttia D-vitamiinilisää. Jos haluaisi turvautua pelkkään auringon vaikutukseen ilman D-vitamiinilisiä, suomalaisen tulisi viettää etelän lomia parin kuukauden välein. Tällöin D-vitamiinin taso pysyisi veressä kohtuullisella tasolla. Lisäksi lomia tulisi viettää tarpeeksi etelässä, koska talvenajan D-vitamiinin saanti auringosta on alentunut. Sydäntalvella se on lähes olematonta niinkin etelässä kuin Rooman korkeudella.

Mihin vuodenaikaan D-vitamiinitaso kannattaa mittauttaa ja miksi juuri silloin?

D-vitamiinimittaus on hyvä tehdä silloin, kun arvo on alimmillaan, jotta se ei pääse enempää laskemaan. Tällöin taso kannattaa mitata alkukeväällä, ennen kuin aurinko alkaa vaikuttaa. Toisaalta myös huippuarvot ovat tärkeitä, eli integraali aikapitoisuuskäyrästä olisi hyödyllinen tieto. Ihmisen elimistöä ei ole rakennettu siihen, että D-vitamiiniarvo vaihtelee kovasti.

Lue myös: Kasvissyöjä tai vegaani – saathan riittävästi näitä ravintoaineita?

Miten D-vitamiinilisä valitaan ja mikä on D2-vitamiinin ja D3-vitamiinin ero?

D2-vitamiini on kasvikunnan tuote, jota on esimerkiksi sienissä ja kasviksissa. Sitä ei mitata verestä, koska sen määrä on niin mitätön. D3-vitamiini eli kalsidioli syntyy ihossa. Vegaanit suosivat D2-vitamiinia, mutta sen teho ja imeytyminen on huonompaa kuin D3-vitamiinin.

MC-FI-00187

Ilari Paakkari on lääkäri ja farmakologian emeritusprofessori, joka on viimeisen kymmenen vuoden aikana tuottanut lukuisia esityksiä ja kirjoituksia D-vitamiinista.