Mikä on verenluovutuksen hemoglobiiniraja, SPR:n Veripalvelun vastaava lääkäri Johanna Castrén?
Verenluovutuksen hemoglobiiniraja on määritelty EU-direktiivissä. Raja on naisilla 125 g/l ja miehillä 135 g/l. Jos hemoglobiinin määrä jää näiden rajojen alle, ei verta voi luovuttaa.
Hemoglobiinin määritelty alaraja turvaa luovuttajan hyvinvoinnin ja riittävän hemoglobiinitason. Näin varmistetaan myös, että verestä saatavien punasolujen sisältämä hemoglobiinimäärä riittää nostamaan verivalmistetta tarvitsevan potilaan hemoglobiinitason.
Kuinka paljon verta otetaan yhdellä luovutuskerralla?
Verta luovutetaan kerralla noin 500 millilitraa. Luovutettua verta ei käytetä sellaisenaan, vaan siitä erotellaan punasolut, verihiutaleet ja plasma erillisiksi valmisteiksi. Näin ollen voidaan sanoa, että yhdellä luovutuksella voi auttaa kolmea potilasta.
Miten luovutus vaikuttaa elimistön rauta-arvoihin?
Verenluovutus laskee hetkellisesti hemoglobiinia 10–15 g/l. Luovutuksesta palautuminen kestää tyypillisesti vähintään muutaman kuukauden.
Palautuminen on hyvin yksilöllistä riippuen sukupuolesta ja luovuttajan perusrautavarastosta. Jotkut palautuvat hyvinkin nopeasti, toiset hitaammin.
Miehillä ja naisilla voi olla suuria eroja palautumisessa jo fysiologisistakin syistä. Naisten rautavarannot ovat lähtökohtaisesti pienemmät. Hedelmällisessä iässä olevat naiset menettävät kuukautisten vuoksi verta ja sen mukana rautaa joka kuukausi.
Kannattaako verenluovuttajan mittauttaa hemoglobiinin lisäksi myös ferritiini?
Verenluovutuksen edellytyksenä ei ole ferritiinin mittaaminen. Verenluovutukseen riittää, että hemoglobiinin määrä veressä ylittää vähimmäisrajan, ihminen tuntee itsensä terveeksi ja voi hyvin.
Suojaamme luovuttajien rautavarastoa jakamalla rautatabletteja sukupuolensa, ikänsä tai luovutusaktiivisuutensa vuoksi riskiryhmään kuuluville. Verenluovutukseen on eripituiset vähimmäisluovutusvälit miehille ja naisille sekä erityissuositukset nuorille naisille.
Lue myös: Ferritiini, transferriini, hemoglobiini… Mitä eri rauta-arvot kertovat?
Kuinka usein verta voi suositusten mukaan luovuttaa?
Veripalvelu suosittelee luovuttamista oman voinnin ja halukkuuden mukaan naisille enintään 2–3 kertaa vuodessa ja miehille 3–4 kertaa vuodessa. Näissä rajoissa suurimmalla osalla luovuttajista hemoglobiini ja vointi pysyvät hyvinä. Tarkempia ohjeita verenluovuttajalle löytyy Veripalvelun sivustolta.
Verenluovutuksessa huomioidaan aikaisempia vuosia paremmin luovuttajien yksilölliset tarpeet. Esimerkiksi 18–25-vuotiaille naisille suositellaan verenluovutusta vain kerran vuodessa, koska nuorten naisten rautavarastot ovat muuhun väestöön verrattuna pienemmät. Tälle ikäryhmälle jaetaan myös tuplamäärä rautatabletteja luovutuksen jälkeen.
Voiko aiempi verenluovutus olla raudanpuutteen syynä?
Luovuttajalle saattaa tulla raudanpuutetta, jos luovutusvälit ovat tiheät eikä luovuttaja ehdi palautua tai käytä annettua rautalisää. Jos raudanpuutteesta kehittyy anemia, luovutuksista on syytä pitää taukoa ja varmistaa raudanpuutteen syy. On myös syytä harkita, pitäisikö jatkossa luovuttaa harvemmin.
Pidempää luovutusväliä tai tarkempia selvityksiä suositellaan, jos hemoglobiini laskee kahden luovutuksen välillä paljon.
Osalla ihmisistä rautatasapainon ja hemoglobiinin ylläpito ei ole luontaisesti ihan helppoa. Jos ihmisellä on useamman kerran ollut raudanpuuteanemia, verenluovutusuraa ei kannata edes aloittaa.
Lue myös: Tehoaako raudanpuutteen hoito? Näin varmistat raudan imeytymisen
Miten varmistaa rautataso verenluovutuksen jälkeen?
Veripalvelussa seurataan luovuttajien hemoglobiinitasoa. Jos taso alkaa jostain syystä laskea, siihen reagoidaan.
Veripalvelu jakaa rautatabletteja alle 50-vuotiaille naisille ja kaikille, jotka luovuttavat verta neljän kuukauden välein tai tiheämmin. On tärkeää, että luovuttaja käyttää tarjotun rautalisän riippumatta siitä, mikä hemoglobiinitaso on luovutushetkellä ollut.
Aktiivisen verenluovuttajan on hyvä huomioida raudansaanti myös ruokavaliosta. Jos ei käytä lainkaan lihatuotteita, on erityisen tärkeää syödä riittävästi rautaa sisältäviä kasviksia, kuten kokojyväviljaa, linssejä, papuja tai pinaattia.
Lue myös: Saatko riittävästi rautaa?
Sekä: Raudanpuute ja lapsettomuus – onko niillä yhteyttä?
MC-FI-00618
