Miten työsi on viime vuosikymmeninä muuttunut, lapsettomuuslääkäri Annika Tulenheimo-Silfvast?

Tieto lapsettomuushoidoista ja hedelmällisyyden testaamisesta on muuttunut muutaman viime vuosikymmenen aikana hyvään suuntaan. Julkisuudessa lapsettomuustutkimuksista ja lapsettomuuden hoitomenetelmistä puhutaan enemmän. Se näkyy muun muassa siinä, että naiset ja pariskunnat osaavat usein hakeutua suoraan lapsettomuusklinikoille. Potilailla on myös paljon tietoa eri hoitovaihtoehdoista jo, kun he tulevat vastaanotolle.

Hoitojen kehittyminen ja erilaisten hoitomenetelmien runsastuminen on tehnyt työstäni haastavampaa mutta myös kiinnostavampaa. Genetiikka ja geenitestaus sekä yksilöidyt ratkaisut tulevat koko ajan yhä vahvemmin mukaan lapsettomuushoitoihin. Myös aiempaa useammat naiset pakastuttavat munasolujaan, mikä mahdollistaa lapsen hankkimisen vielä myöhemmin.

Miten suomalaisten hedelmällisyys on kehittynyt 2000-luvulla?

Lapsettomuushoitoihin hakeutuvien keski-ikä on noussut useilla vuosilla vuosituhannen alusta. Nykyään lapsitoiveet ehkä heräävät aiempaa myöhemmin. Lisäksi moni saattaa luottaa, että nykylääketieteellä riittää keinoja auttaa iäkkäämpänä lapsettomuushoitoihin hakeutuvia. Tämä toki näkyy hedelmällisyydessä ja myös mahdollisuuksissa auttaa lasta haluavaa.

Toisaalta hoitoihin hakeutuvat ovat aiempaa terveempiä: Esimerkiksi munatorvivaurion kaltaisia vakavia lantion alueen tulehduksia ei enää näe niin usein kuin 2000-luvun alussa.

Suomalaisten miesten siittiöiden määrä ja laatu on heikentynyt vuosikymmenten kuluessa. Miesten hedelmällisyyden heikentyminen ei näy meillä vielä niin vahvasti kuin vaikkapa Tanskassa, jossa miesten siittiökato on paljon merkittävämpi tekijä lapsettomuudessa, mutta kehityssuunta on valitettavasti sama.

Kun tarkastellaan toivottuja tuloksia, eli miten usein lapsi saa alkunsa hedelmöityshoitojen seurauksena, ei ole nähtävissä merkittävää prosentuaalista muutosta. Syntyvät lapset ovat niin ikään entistä terveempiä, ja keskosuus on vähentynyt.

Lue myös: Äidiksi yksin yli 40-vuotiaana: ”Hyvin säilyneenä ajattelin, että munasolunikin olisivat säilyneet”

Onko lapsettomuustesteihin ja -hoitoihin hakeutuvien potilaiden määrä kasvanut? Miksi?

Oman klinikkani perspektiivistä katsottuna testeihin ja hoitoihin hakeutuu nyt enemmän potilaita kuin takavuosina. Moni tulee tutkimuksiin keskusteltuaan sosiaalisessa mediassa vertaistensa kanssa ja saatuaan vinkkejä, millä tavalla juuri häntä voitaisiin auttaa.

Some on selkeästi kiihdyttänyt lapsettomuusklinikoille hakeutumista, ja moni tulee tutkimuksiin suurin toivein. On hyvä muistaa, että hoitovaihtoehto, joka on auttanut tuttavaa, ei välttämättä sovellu itselle. Onneksi vaihtoehtoja on nykyään niin monta, että entistä useampaa lasta toivovaa naista tai paria voidaan auttaa.

Onko itsellisten naisten ja naisparien määrä lisääntynyt verrattuna takavuosiin?

Itsellisiä naisia ja naispareja on aiempaa enemmän. Suunnanmuutos heijastaa mielestäni yhteiskunnan keskusteluilmapiirin ja suvaitsevuuden lisääntymistä: Yksin lasta haluavat naiset ja naisparit kokevat turvalliseksi hakeutua hoitoon ilman pelkoa siitä, että heitä kummasteltaisiin, saati syrjittäisiin. Myös näiden naisten aiemmin selittelevä asenne lapsettomuushoitoihin hakeutumista kohtaan on minusta viimeisten vuosikymmenten aikana selvästi vähentynyt.

Lue myös: Entä jos hankkisin lapsen yksin ilman kumppania?

Miten puhe lapsettomuudesta, hedelmällisyyden testaamisesta ja lapsettomuushoidoista on muuttunut urasi aikana, psykologi Maiju Tokola?

Olen tehnyt yli parikymmentä vuotta terapiatyötä lapsettomuushoitoihin hakeutuneiden ihmisten kanssa. Lapsettomuudesta puhutaan nykyään selvästi avoimemmin kuin ennen. Aihe ei ole enää sellainen tabu kuin vaikkapa 90-luvun lopulla. Toki aihe on edelleen vaikea ja henkilökohtainen: aika harva puhuisi siitä muille kuin läheiselle ystävälle tai auttamisen ammattilaiselle.

2000-luvulla sosiaalisesta mediasta ja sen anonyymeistä keskusteluryhmistä on tullut monelle lapsettomuudesta kärsivälle henkireikä, josta saa vertaistukea.

Millaisissa tilanteissa terapiaan hakeudutaan?

Tilanteissa, joissa tunteet ovat syviä ja vaikeita, ja ihmisestä tuntuu siltä, että hän on tilanteessaan kovin yksin. Lapsettomuus osuu moneen elämänalueeseen, sillä se on omalla tavallaan koko identiteettiä määrittävä tekijä. Moni miettii, olenko arvokas, kun minulla ei ole lapsia. Entä millaisessa asemassa olen lapsettomana omien vanhempieni tai sisarusteni silmissä? Tai miten säilytän ystävyyssuhteeni luontevina, kun muilla on lapsia?

Miehetkin puhuvat yhä avoimemmin lapsettomuudesta ja sen herättämistä tunteista. Miesten puheessa painottuu usein lapsentekoprosessin suorituskeskeisyys ja vaillinaisuuus miehenä, jos lasta ei kuulu.

Moni lapseton on jumissa tunteidensa kanssa, ja tätä kierrettä terapiassa koetetaan avata.

Lue myös: Piia päätti lopettaa hedelmöityshoidot – ”Fyysisesti olisin vielä jaksanut, henkisesti en”

Jos saisit muokata julkista keskustelua lapsettomuudesta ja lapsettomuushoidoista, mihin suuntaan sitä muuttaisit?

Ainakin muuttaisin yleistä, sitkeästi istuvaa käsitystä, että ihminen on itsekäs tai liian urasuuntautunut, jos hänellä ei ole lapsia. Jokaisen tulisi ymmärtää, että lapsettomuuden taustalla voi olla lukuisia erilaisia syitä.

Toivon myös kehorauhaa lapsettomuuden kanssa painiskeleville. Asiallinen puhe on hyvästä, mutta henkilökohtaisuuksiin puuttuminen ja yksisilmäinen leimaaminen pahasta.

Mistä lapseton voi saada tietoa ja vertaistukea?

Ainoa varsinainen aiheeseen keskittynyt järjestö on Simpukka ry, joka on tahattomasti lapsettomien yhteisö. Simpukan kautta on mahdollista tavata toisia samanlaisessa tilanteessa olevia: lapsettomuushoidoissa käyviä, lasta toivovia, lapsen jo saaneita tai adoptio-odottajia.

Simpukka tarjoaa muun muassa mahdollisuuksia vertaistukeen vertaisohjaajien ohjaamissa vertaistukiryhmissä, suljetuissa Facebook-ryhmissä ja verkkovertaisten luotsaamissa vertaischateissa.

Lue myös: Hedelmöityshoidot vai adoptio – jos luomuraskaus ei onnistu, toive perheestä voi vielä toteutua

Sekä: Äidiksi yksin yli 40-vuotiaana: ”Hyvin säilyneenä ajattelin, että munasolunikin olisivat säilyneet”

MC-FI-00848