Turvotus on yleistä raskausaikana – mutta kuinka paljon turvotusta voi tulla? Tätä Iina Anisimaa ja hänen miehensä pohtivat, kun Iina odotti esikoistaan kolme vuotta sitten.
Laskettu aika oli tammikuun alussa, mutta turvotus alkoi mietityttää jo marraskuun paikkeilla. Myös Iinan verenpaine oli kohonnut. Hän oli lainannut mittarin vanhemmiltaan arvojen seuraamiseen.
Iina toi huolensa esiin neuvolassa, jossa häntä ohjeistettiin liikkumaan ja syömään fiksusti. Tulevista vanhemmista tuntui, että heidän huoltaan vähäteltiin. Iinan ystävällä oli ollut raskausmyrkytys, ja pariskunta pelkäsi, että sama kävisi Iinallekin.
Joulun aikaan Iinasta tuntui, että virtsan proteiinipitoisuus olisi hyvä testata, mutta neuvolan toimipisteet olivat kiinni. Hän ei tiennyt, että testiliuskoja saisi myös apteekista. Siksi he päättivät odottaa rauhassa joulun yli, sillä viimeinen sovittu neuvola-aika olisi heti vuodenvaihteen jälkeen.
Neuvolassa todettiin, että Iinan virtsan proteiinit olivat koholla, ja pariskuntaa ohjeistettiin ajamaan viipymättä synnytyssairaalaan.
”Meille sanottiin, ettei sieltä tultaisi kotiin ilman vauvaa. En osannut olla huolissani, vaan lähinnä odotin, että saisin viimein nyytin syliini.”
Turvotusta, päänsärkyä, näköhäiriötä – raskausmyrkytys on istukan tauti
Raskausmyrkytys, eli pre-eklampsia tai toksemia, voi alkaa milloin tahansa 20. raskausviikon jälkeen. Silloin äidin verenpaine kohoaa ja virtsaan alkaa erittyä valkuaista. Raskausmyrkytyksen oireita ovat esimerkiksi turvotus, päänsärky, näköhäiriöt ja vannemainen kipu ylävatsassa.
”Pre-eklampsia johtuu istukan toimintahäiriöstä ja sen syntymekanismi on toistaiseksi tuntematon”, kertoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Satu Wedenoja HUSista.
Raskausmyrkytyksen kehittymistä seurataan neuvolassa tarkkailemalla äidin verenpainetta ja virtsaan erittyvää proteiinia sekä mahdollisia oireita.
”Virtsan proteiinin ei kuitenkaan tarvitse olla koholla. Jos verenpaine kohoaa ja tulee pre-eklampsian oireita, pitää hakeutua hoitoon”, Wedenoja sanoo.
Suomessa pre-eklampsia todetaan 2–3 prosentilla ensisynnyttäjistä. Riskiä lisäävät erityisesti verenpainetauti, sidekudossairaudet, diabetes ja krooninen munuaissairaus. Muita riskitekijöitä ovat ensisynnyttäjyys, ylipaino, yli 40 vuoden ikä, monikkoraskaus ja pre-eklampsian esiintyminen suvussa. Kerran raskausmyrkytyksen sairastaneista naisista noin 16 prosenttia on alttiina sille myös seuraavassa raskaudessa.
Jos odottajalla on merkittäviä raskausmyrkytykselle altistavia riskitekijöitä, aloitetaan raskausviikolla 12 aspiriinilääkitys, joka pienentää erityisesti varhaisen pre-eklampsian riskiä.
Lue myös: Tunnistatko raskausmyrkytyksen oireet? Lääkäri neuvoo hakeutumaan hoitoon herkästi
Raskausmyrkytyksen ainoa hoito on synnytys
Äidin ja sikiön vointia seurataan raskausmyrkytysdiagnoosin jälkeen tarkasti. Äidille suositellaan lepoa, ja tarvittaessa voidaan aloittaa verenpainelääkitys.
”Jos vaikea raskausmyrkytys todetaan ennen raskausviikkoa 34, otetaan äiti yleensä osastohoitoon. Jos raskaus on pidemmällä tai oireet ovat lieviä, voi äiti olla seurannassa äitiyspoliklinikalla”, Wedenoja kertoo.
Raskausmyrkytyksen eteneminen on Wedenojan mukaan arvaamatonta ja vaikeasti ennustettavissa. Raskausmyrkytys voi olla lievä, tai se voi kehittyä tehohoitoa vaativaksi sairaudeksi, johon voi liittyä maksan ja munuaisten toimintahäiriö sekä raskauskouristus eli eklampsia.
Varhaiseen pre-eklampsiaan liittyy usein sikiön kasvuhäiriö, mutta myöhään alkavassa taudissa sikiö kasvaa usein normaalisti. Sikiö voi myös kärsiä hapenpuutteesta, ja istukka voi irrota ennenaikaisesti.
Synnytys on ainoa raskausmyrkytyksen parantava hoito.
Suurin osa tapauksista ilmenee loppuraskaudessa. Jos vaikea pre-eklampsia kehittyy raskausviikon 37 jälkeen, synnytys käynnistetään tai tehdään keisarileikkaus. Tätä varhaisemmissa raskauksissa tai lievässä taudissa synnytyksen ajankohta päätetään yksilöllisesti äidin ja sikiön voinnin perusteella.
Raskausmyrkytys johti kiireelliseen sektioon
Iina ja miehensä ajoivat synnytyssairaalaan kodin kautta, sillä he päättivät hakea valmiiksi pakatun sairaalakassin mukaan. Tiedonkulkuvirheen vuoksi synnytys käynnistettiin lääkkeellisesti vasta seuraavana päivänä. Supistukset alkoivat, mutta synnytys ei edennyt.
Kahden päivän kuluttua Iinan vointi heikkeni. Hän alkoi saada tyypillisiä raskausmyrkytyksen oireita: päänsärkyä, ylävatsan kipua ja näkökentän häiriöitä. Iinalle päätettiin tehdä kiireellinen sektio. Hänen kasvonsa peitettiin pyyhkeellä, koska pelättiin, että leikkaussalin kirkkaat valot voisivat käynnistää kouristuskohtauksen.
”Tiesin, että tilanne oli vakava, mutta en tiennyt, miten vakava.”
Kun vauva oli tullut maailmaan, häntä vilautettiin Iinalle nopeasti. Lapsi oli terve, mutta Iinan tila oli vakava.
Vauvan kolme ensimmäistä elinpäivää Iina oli pimeässä synnytyssalissa tehostetussa seurannassa. Hän sai antibiootteja, verenpainelääkettä ja magnesiumia kouristuskohtausten ehkäisyyn. Vauvaansa Iina ei noina päivinä saanut nähdä, koska pelättiin, että se aiheuttaisi Iinalle stressiä, joka voisi käynnistää kouristelun.
Raskausmyrkytyksestä toipuminen on yksilöllistä
Toipuminen pre-eklampsiasta alkaa, kun istukka on syntynyt. Toipuminen on yksilöllistä. Joissain tapauksissa äidin verenpaine alkaa nousta, ja pre-eklampsia kehittyy vasta synnytyshetkellä tai sen jälkeen. Tämä on mahdollista, koska istukkaan liittyvää solukkoa on äidin verenkierrossa vielä synnytyksen jälkeen.
”Keskimäärin vaikea pre-eklampsia paranee niin, että äiti voidaan kotiuttaa viikon kuluessa synnytyksestä ja verenpaine palautuu normaaliksi parin kolmen viikon kuluessa”, Wedenoja kertoo.
Raskausmyrkytys vaikuttaa äidin myöhempään terveyteen. Pre-eklampsiaan sairastuneella naisella on lisääntynyt riski sairastua myöhemmin sydän- ja verisuonisairauksiin. Riskiä voi pienentää terveellisillä elämäntavoilla.
Lue myös: Millainen on raskausajan ruokavalio? Katso 9 vältettävää ruoka-ainetta
Raskausmyrkytyksen uusiutuminen pelotti
Iinan tila koheni nopeasti, ja hän siirtyi pian osastolle vauvansa kanssa. Viikko synnytyksen jälkeen perhe pääsi kotiin. Synnytyksessäkin mukana ollut kotiuttava lääkäri ei ollut tunnistaa Iinaa. Viikon aikana turvotus oli laskenut niin paljon, että synnytyslaitokselle jäi Iinasta 21 kiloa.
Tuoreen äidin fyysinen toipuminen raskausmyrkytyksestä oli suhteellisen nopeaa. Henkinen toipuminen oli pidempi prosessi.
”Ensimmäisen vuoden ajan kerroimme kokemuksistamme kaikille, jotka jaksoivat kuunnella”, Iina sanoo.
Iina puhui kokemastaan myös psykiatriselle sairaanhoitajalle. Hän ymmärsi vasta jälkikäteen, miten vakava hänen tilansa oli ollut. Raskausmyrkytyksen uusiutumisen riski varjosti suunnitelmia mahdollisesta toisesta lapsesta. Alkuun pelko oli niin valtava, että Iina ja hänen miehensä ajattelivat, etteivät tule koskaan yrittämään toista lasta.
Mutta sitten vauvakuume iski. Toisessa raskaudessa Iinan tilaa seurattiin tarkasti. Hän kävi synnytyspelkopolilla ja ylimääräisissä ultraäänitutkimuksissa. Neuvolasta annettiin testiliuskoja virtsan proteiinin omaseurantaan. Lisäksi Iinalle määrättiin raskausmyrkytyksen estolääkitykseksi miniaspiriinia.
Toinen raskaus eteni ongelmitta loppuun asti. Osaltaan se on auttanut Iinaa käsittelemään kokemustaan raskausmyrkytyksestä.
”Nyt koen olevani asian kanssa sinut,” hän sanoo kolme vuotta rajun raskausmyrkytyksen jälkeen – kahden terveen lapsen äitinä.
Lue myös: Raskausmyrkytyksen riski voidaan ennustaa verikokeella
Sekä: Voivatko raskausoireet paljastaa Downin syndrooman?
MC-FI-00665
