Annan esikoinen syntyi vuonna 2013 hänen ollessaan 23-vuotias. Tuolloin Etelä-Suomessa asuva nuori äiti työskenteli ravintola-alalla. Toinen lapsi tuli maailmaan vuotta myöhemmin.

“Ei se helppoa ollut. Ostimme asunnon, jossa ilmeni niin suuria rakennusvirheitä, ettei siellä voinutkaan asua, joten asunto piti remontoida täysin. Samaan aikaan opiskelin, hoidin lapsia ja tein keikkatöitä”, Anna kertoo.

Lasten hoidon ja töiden lomassa tuore kahden lapsen äiti alkoi pohtia urakehitystään. Anna oli tehnyt töitä niin ravintola- kuin kasvatusalalla. Lasten syntymän jälkeen hän alkoi punnita, mihin haluaisi suuntautua. Kutsumus veti sosiaalialalle, ja Anna aloitti opiskelut Saimaan ammattikorkeakoulussa. Opintojen alkupuolella kolmas lapsi ilmoitti tulostaan.

Anna valmistui sosiaalialan korkeakouluopinnoistaan sosionomiksi ja varhaiskasvatuksen opettajaksi kolmannen lapsen ollessa kaksivuotias. Valmistuttuaan Anna sai opettajan viran päiväkodista. Hän tuli kuitenkin pian siihen tulokseen, että haluaa työltään enemmän.

“Kotikaupungissani uralla eteneminen ei vain ollut mahdollista. Sopivia töitä ei ollut tarjolla, joten hain systemaattisesti töitä pääkaupunkiseudulta, jossa mahdollisuuksia oli enemmän.”

Megatrendit vaikuttavat perhesuunnitteluun

Millaisessa elämäntilanteessa perhe olisi hyvä perustaa? Valtiotieteilijä ja sisältöstrategi Aino-Mari Tuuri pohtii aihetta kirjassaan Lapset vai työ – Uskallanko perustaa perheen (2018). Kirjassa Tuuri rohkaisee hyppäämään tuntemattomaan ja toteuttamaan omia haaveitaan. Kirjaa varten tehtyjen haastattelujen perusteella ihmiset eivät ole eläkeiässä katuneet nuorena tekemiään valintoja.

Vallitsevat megatrendit ja julkisuuden henkilöt antavat ihmisille suuntaa niin työ- kuin perhe-elämään. Vauvoista on muodostunut projekti, ja moni pohtiikin vuodenaikaa myöten sopivaa ajankohtaa ja elämäntilannetta lasten saannille. Nykyisin vauvoja syntyy eniten kesä-elokuussa, mikä viittaa siihen, että lasten syntymä halutaan sovittaa yhteen kesälomien kanssa.

Tuuri pohtii kirjassaan vaihtoehtoja. Osa haastatelluista kokee, että mitä aikaisemmin lapset saa, sitä kauemmin heidän kanssaan saa myös elää. Toisaalta ilman hyvää työpaikkaa tai nuorena rakennettua urapolkua elämässä voi olla haastava menestyä. Pätkätyöt ja määräaikaiset työsopimukset voivat johtaa taloudelliseen epävarmuuteen, jolloin lapsia ei ehkä uskalleta tehdä.

Lue myös: Kumppanuus­vanhemmuus on sopimus­vanhemmuutta – Krista sai lapsen tuntemattoman kanssa

Ura nousukiitoon sattumalta

Lasten saamisen jälkeen Annan seuraava projekti oli ura. Aluksi työllistyminen tuntui epätoivoiselta, mutta luovuttaminen ei ollut määrätietoiselle naiselle vaihtoehto. Hän lähetti sinnikkäästi useita työhakemuksia.

Eräänä helmikuisena päivänä Anna oli käymässä entisellä työpaikallaan muuten vain.

”Yksi työntekijöistä vitsaili minun tulleen hakemaan töitä. Tästä inspiroituneena lähetin vierailun jälkeen entiselle työnantajalle avoimen hakemuksen, joka poiki kuin poikikin työsopimuksen”, Anna muistelee.

Työpaikan myötä urakehitys lähti nousukiitoon. Anna aloitti vuosi sitten monikulttuurisen perhetyön asiantuntijana ja siirtyi syksyllä johtamaan erilaisia hankkeita. Nykyisin hän toimii kehittämispäällikkönä ja opiskelee samalla Turun yliopistossa monikulttuurisuuden asiantuntijan erikoistumiskoulutuksessa.

Ruuhkavuosista selviää priorisoimalla

Annan kokemuksen mukaan uran ja perhe-elämän yhdistäminen on mahdollista, muttei aina kovin helppoa. Hänen mielestään ruuhkavuosista selviytyy, kun oppii sekä priorisoimaan että delegoimaan. Siihen häntä on opettanut mahtava esimies.

Anna on vuosia sitten kokenut uupumuksen mutta oppinut sen myötä olemaan itselleen armollisempi. Päävastuu lapsista on Annalla, ja vaikka tehtävä on ajoittain vaativa, se myös antaa paljon.

”Joka päivä ei tarvitse olla pullantuoksuinen äiti. Töissäkin voi välillä jättää asioita huomiselle, eikä kaikkea tarvitse tehdä heti.”

Myös lasten kasvaminen helpottaa tilannetta. Annan nuorimmainen on jo täyttänyt viisi, ja lapsilla alkaa olla omaa sosiaalista elämää ja ajattelukykyä. Enää ei tarvitse pelätä lasten vuoksi ihan niin paljon kuin heidän ollessaan pienempiä.

”Vauvahuuruissa helposti painelee menemään sata lasissa hormonit kirkuen eikä muista mitään. Ei edes hetkessä elämistä”, Anna pohtii.

Joustava työ helpottaa perhesuunnittelua

Epävarmassa elämäntilanteessa vauva on yksi epävarmuustekijä lisää, mutta lapsi saattaa myös avata uusia ovia, toteaa eräs Aino-Mari Tuurin kirjaan haastatelluista. Vaikka työsuhteet ovat usein määräaikaisia, on työskentelyn luonne muuttunut: Joustavien työaikojen ja etätyön myötä työtä on mahdollista sovittaa samaan rytmiin perhe-elämän kanssa aiempaa paremmin.

Tuurin mielestä perheen perustaminen ennen uraa on raikas lähestymistapa maailmassa, jossa työ on monelle projektimaista puurtamista. Hänen mukaansa uraportaiden sijaan työelämä olisi hyvä nähdä saaristona tai tähtitaivaana, jossa voisi liikkua nykyistä luovemmin ja kokeilevammin.

”Lapsipohdinnoille voi löytyä helpommin sopiva hetki biologian sallimissa rajoissa, jos ei tarvitse ajatella missaavansa jonkin työrappusten askelman. Kannattaa myös laskea, montako työvuotta itsellä on edessä – monella työelämä vie pitkälti yli seitsenkymppiseksi, nykynuorilla jopa pidemmälle”, Tuuri sanoo.

Nainen voi testata hedelmällisyyttään AMH-mittauksella. Mittauksesta selviää, kuinka paljon munasarjoissa on pieniä, varhaisia munarakkuloita. Siten saadaan tietoa munasarjojen toiminnallisesta kunnosta.

Lue myös: Aitajuoksija Noora Toivo kävi hedelmällisyystestissä – tulos toi mielenrauhan

Äidin hyvinvointi näkyy lapsissa

Anna ei ole missään vaiheessa ajatellut, että valitsisi joko uran tai lapset. Joustava työnantaja mahdollistaa perhe- ja työelämän yhteensovittamisen niin, ettei suuria ristiriitoja synny.  Toisinkin voisi olla, ja Anna tuntee olevansa onnekas saadessaan tehdä työkseen juuri sitä, minkä kokee omakseen.

“Olen tehnyt työtä, joka ei vastannut intohimojani. Yhtälö oli raskas sekä masentava. Elämä on parhaimmassa balanssissa, kun saa sekä omista lapsista että työstä voimia jatkaa eteenpäin.”

Annan mukaan oman jutun löytyminen tuntuu kuin olisi huvipuistossa: Joka päivä on uusi seikkailu, vaikkei se aina olekaan pelkkää hattaraa.

”Ikiomasta ajasta pitää usein joustaa, ja vaikkapa joogasta tai säännöllisistä kampaamokäynneistä voin vain haaveilla. Tämä on kuitenkin vain yksi vaihe elämässä.”

Anna kokee, että hänen onnellisuutensa heijastuu ensimmäisenä omiin lapsiin.

“Jos en olisi onnellinen valitsemallani uralla, en jaksaisi kukoistaa vapaa-ajallakaan.”

Isoin kiitos ja vahvistus Annan tekemille valinnoille tuli äitienpäivänä. Annan tytär oli piirtänyt kortin, johon oli kirjoittanut: Äiti on parhaimmillaan, kun äiti on iloinen.

Lue myös: Entä jos hankkisin lapsen yksin ilman kumppania?

Sekä: Elisa Moilasen kokemus adoptiosta − ”Ehdin toivoa äitiyttä kahdeksan vuotta”

MC-FI-00666