Miten vitamiinit vaikuttavat vastustuskykyyn, ravitsemusterapeutti Katja Nissinen?

Tutkimusnäyttöä aiheesta on jonkin verran, mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia. On huomattu, että etenkin vaikea D-vitamiinin puute lisää ylähengitystieinfektioiden riskiä. Koronapandemian aikana olemme saaneet näyttöä muun muassa siitä, että selkeä D-vitamiinivaje altistaa koronatartunnan saaneen henkilön vaikeammalle taudille.

Mietitään asiaa niin päin, että mitä tapahtuu, jos immuniteetti on heikentynyt. Silloin erilaiset taudinaiheuttajat pääsevät helpommin jylläämään elimistössä. D-, C- ja A- sekä B-ryhmän vitamiinit on liitetty immuunipuolustuksen ylläpitoon, samoin kuin rauta ja sinkki. Jos näiden vitamiinien tai hivenaineiden määrä on kehossa selkeästi vähäinen, voi vastustuskyky alentua ja siten tulehduksia syntyä herkemmin.

On jonkin verran näyttöä, että esimerkiksi tavallisia ylähengitystieinfektioita, kuten nuhaflunssia, voi ilmaantua helpommin, jos elimistön vastustuskyky laskee jostakin syystä. Toisaalta monet krooniset sairaudet, kuten diabetes, sekä erilaiset syövät voivat johtaa heikentyneeseen vastustuskykyyn.

Auttaako monivitamiinipilleri pitämään immuunipuolustusta yllä?

Ravitsemus on niin kokonaisvaltainen asia, ettei yksi monivitamiinipilleri riitä korjaamaan pahoja puutteita. Tutkimuksissa on huomattu, että vitamiinilisiä suosivat etenkin ne, joiden ravitsemus on jo entuudestaan hyvällä tolalla. Silti moni uskoo, että päivittäinen monivitamiini pitää terveyttä ja vastustuskykyä yllä – eikä yhdestä vitamiininapista haittaakaan ole. Ja voi olla, että se korjaakin jonkin verran pientä vitamiinivajetta.

Onko vitamiini-, rauta- tai sinkkilisästä aidosti hyötyä flunssan ehkäisyssä?

Näyttöä on esimerkiksi siitä, että C-vitamiini ja sinkki lyhentävät hieman flunssaoireiden kestoa. C-vitamiinia ja sinkkilisää voi siis halutessaan ottaa taudin ensioireista niiden loppumiseen.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että kumpikaan näistä ei itsessään ehkäise flunssatartuntaa ja sen aiheuttamaa infektiota. Flunssaa ei siis varmuudella pysty pitämään loitolla, vaikka vitamiinien ja hivenaineiden saanti olisi hyvällä tasolla.

Milloin kannattaa testata laboratoriossa, onko jostakin vitamiinista tai hivenaineesta puutetta?

Jos ruokavalion petraamisella ei päästä tasapainoiseen lopputulokseen, voi olla ihan hyvä mittauttaa tietyt vitamiini- tai hivenainetasot laboratoriossa. Tavallisimpia syitä laboratoriotesteille on, jos lääkäri epäilee, että D-vitamiinin saanti tai imeytyminen ei ole potilaalla kohdillaan. Toinen esimerkki ovat vegaanit, joilla etenkin B12-vitamiinin saanti jää herkästi vajaaksi, jos ei käytä ravintolisää. Jos siirtyy vegaaniseen ruokavalioon, voi olla hyödyllistä mittauttaa tämän vitamiinin määrä veressä.

Kannattaa tosin muistaa, että vegaaneillakin B12-vitamiinia riittää elimistössä useita kuukausia, ennen kuin vaje näkyy laboratoriomittauksissa.

Lue myös: Kasvissyöjä tai vegaani – saathan riittävästi näitä ravintoaineita?

Mihin aikaan päivästä vitamiinitabletit kannattaa ottaa?

Silloin, kun muistaa. On kuitenkin joitakin yhdistelmiä, jotka samaan aikaan otettuna heikentävät toistensa tehoa. Tunnetuin esimerkki on rauta ja kalsium: jos kalsiumtabletin ottaa rautatabletin kanssa, raudan imeytyminen heikentyy. Rautatabletin ja kalsiumlisän tai maitotuotteiden syömisen välissä on hyvä olla useampi tunti.

Vastakkainen esimerkki on rauta ja C-vitamiini: Ne ovat ”kaveruksia”, sillä C-vitamiini samaan aikaan raudan kanssa otettuna tehostaa raudan imeytymistä.

Lue myös: Tehoaako raudanpuutteen hoito? Näin varmistat raudan imeytymisen

Mikä on ravitsemusterapeutin oleellisin viesti ravitsemuksesta, ravintolisistä ja vastustuskyvystä?

Ruokailemalla monipuolisesti tuet elimistösi kykyä kamppailla erilaisia taudinaiheuttajia vastaan. On ihmisiä, joilla ruokavalio on liian yksipuolinen, jolloin keho ei saa tarvittavaa määrää ravintoaineita. Heitä ovat esimerkiksi vegaanit, ruoka-allergikot tai henkilöt, joiden ruokahalu on heikentynyt ikääntyessä tai sairauden vuoksi. Silloin ravintolisistä on toki hyötyä, mutta ne eivät yksin pelasta tilannetta.

Peräänkuulutan myös säännöllistä ruokailurytmiä – olisi hyvä syödä noin 3–4 tunnin välein. Lisäksi muistutan proteiinien merkityksestä: ne ovat elintärkeitä muun muassa kudosten hyvinvoinnille sekä hormonien, eri vasta-aineiden ja entsyymien toiminnalle.

Hyvälaatuisista rasvoista, kuten kasviöljyistä, kalasta ja pähkinöistä, elimistömme poimii talteen rasvaliukoiset vitamiinit, joita keho tarvitsee muun muassa hormonitoiminnassa ja suolistossa. Suoliston hyvinvoinnissa iso merkitys on myös kuidulla, jonka puutetta mikään vitamiini tai hivenaine ei kykene korvaamaan. Hyvinvoiva suolisto on avainasemassa vastustuskyvyn ylläpitämisessä.

Lue myös: Monipuolinen ruokavalio on paras D-vitamiinin lähde

Sekä: Vegaani Ina Mikkola: ”Vasta nyt tajusin, kuinka tärkeä B12-vitamiini on”

MC-FI-01092